Kotikaupunkipolut Kallahti 12 Palo-Wassen huvilat ja Ullaksenpuisto

12 Palo-Wassen huvilat ja Ullaksenpuisto

Suutari Ullman rakensi 1800-luvun lopulla kaksi huvilaa pelkkään hiekkakuoppaan (nykyisin Ullaksenpuisto). Suutari hankki näin lisätuloja. Suuri keltainen huvila Lill Kallvik sai heti ensimmäiseksi vuokralaisekseen kenraali Neoviuksen, joka oli vuokralaisena useita vuosia. Tätä hämmästeltiin kovasti, sillä ympäristö oli karua hiekanottoaluetta, mutta paikalliset olivat todenneet sen kelvanneen, koska Kallahdelle oli niin kaunis maisema. 

Brandis I puolestaan oli pieni mökki, ilmeisesti lautarakenteinen. Vuokralaisina olivat kenraali Neoviuksen tytär ja poika (suku muutti sittemmin nimensä Nevanlinnaksi). Mökkiä ei ole enää, mutta piha-alue on havaittavissa maastossa noin 10 metriä Brandis II:n länsipuolella kävelytien toisella puolella. 
Helsingin palomestari Gösta Wasenius vuokrasi Lill Kallvikin noin 1905. ”Palo-Wasse” työskenteli Helsingin palontorjuntapäällikkönä 46 vuotta ja oli hyvin arvostettu henkilö. Hän edisti voimisteluharrastusta, uintia ja yleisurheilua ja oli Suomen olympiakomitean puheenjohtajana 1909–29.
Iloluontoisella herralla oli kaksi veljeä: hammaslääkäri Ernest eli ”Hammas-Wasse” ja gynekologi Hannes eli ”Pihti-Wasse”. Kerrotaan, että tunnettu kalamies Palo-Wasse oli ollut kerran Nuotta- ja Neitsytsaaren välisellä pienellä Sisartenluodolla mahallaan auringonotossa, kun eräs toinen kalamies kulki veneellään ohi ja huuteli, että ”mitä se Wasse siellä mahallaan makaa!” Tämä oli vastannut väsyttävänsä suurta haukea.


Palo-Wasse osti sittemmin Ullmanilta kaikki kolme huvilaa 10 000 markalla. Maat hän lunasti kartanolta 1924.
Palo-Wassella oli viisi lasta. Koko perhe asui kesät Lill Kallvikin huvilalla. Tyttärentytär Brita Thelestam muisteli viettäneensä alueella kesänsä yli 60 vuoden ajan. Wasenius rakennutti rapatun Siporex-talon Brandis II:n vasta 1952. Sen alakerrassa on tilava talli hänen poikansa ratsuhevoselle.
1969 Helsingin kaupunki osti koko alueen. Brandis II:een tuli vuokralle ruotsinkielisen työväenopiston toverikunta. Vuodesta 1970 lähtien Lill Kallvik on toiminut Vuosaaren Venekerhon kerhotalona.

Lähde: Torolf Lassenius: Elämää Vuosaaren Kallahdessa

Ks. yhteinen tietolaatikko: Huvila-asutus ja höyrylaivaliikenne

Kuvat Vesa Jakkula

Linkit: Vuosaaren Venekerho

Ullaksenpuisto

Alueelta oli otettu rakennushiekkaa ehkä jo Sveaborgin rakentamiseen 1748 alkaen.
Palo-Wasse aloitti alueella puutarhanhoidon vuonna 1910–15. Waseniukset rahtasivat ilmaista hevosen lantaa Helsingin paloasemien talleilta ja saivatkin paikan pian kukoistamaan. Brandis I:n edustalle perustettiin rantaan asti ulottuva nurmialue, keittiöpuutarha ja kukkaistutuksia. Palo-Wasse kuoli 1940, jolloin palstat jaettiin lapsille. 

Alueliitoksen jälkeen puisto pääsi osittain metsittymään ja ranta rehevöitymään. Kaupunki kunnosti alueen 1995 Ullaksenpuistoksi, suunnittelijana Ympäristötoimisto Oy. Pinta-alaltaan 4,5 hehtaarin metsäpuutarha on pyritty rakentamaan puita säästäen. Maanpintaa peittää vain ohut kerros kariketta, joka on hyvin arka kulutukselle. 
Puistokäytävien risteyksiin on muodostettu pienet aukiot, joille on istutettu mm. kanervaa, tuivioita ja juhannusruusua. Puistoalueella on vanhoja huviloita ja piharakennuksia. Huviloita ympäröivät erikokoiset puutarhat. Kunkin huvilan kunnossapidosta vastaa huvilan vuokralainen. Puistossa on koira-aitaus, kaarisilta, grillipaikka ja näköalalaituri.
Ullaksenpuistossa on myös Talvisodan aikaisen Lentolaivue 36:n muistomerkki. Pikku Kallahdesta laivue lensi Suomenlahdella ja etsien erityisesti sukellusveneitä. Tiedustelulennot tehtiin vesitasolla.
Sodan ensimmäisenä päivänä lentäjät näkivät Neuvostoliiton pommikoneet matkalla Vuosaaren yli Helsinkiin. Meren jäädyttyä laivueen kalusto siirrettiin Malmin lentokentälle, mutta lentäjät ja muu henkilöstö olivat majoitettuina Sasekan tiloihin ja Kallahden huviloihin koko sodan ajan.

Kuva Siku Jyrkänne

Linkit: Historiaa