Kotikaupunkipolut Keski-Vuosaari 9 Vanttikallio

9 Vanttikallio

Vanttikallio kohoaa korkeimmillaan 33 metriä merenpinnan yläpuolelle ja se on Vuosaaren luonnonmaan korkein kohta. Mäen huippu kohosi luotona esiin Litorinamerestä noin 9000 vuotta sitten. Puretun vesitornin paikasta noin 120 metriä länteen löytää arviolta 2800 vuotta vanhan pronssikautinen hautaröykkiön. Se on aikojen saatossa osittain tuhoutunut.

Lahden pohjukassa Vartiokylän puolella on 30 metriä meren pinnan yläpuolelle kohoava linnavuori. Sitä pidetään Helsingin merkittävimpänä historiallisena jäännöksenä. Linnan vallit olivat moninkertaiset, paikoin miehenkorkuiset ja arviolta neljä metriä paksut. Vanhimmat rakennelmat ja esinelöydöt on ajoitettu 1200–1300-luvulle. Tuolloinhan ruotsalaisasutus levisi Uudellemaalle ristiretkien tukemana. Sitä ennenkin vuorta on luultavasti käytetty turvapaikkana. 
Maan kohoaminen jatkuu edelleen 2,5 millimetriä vuodessa, joten keskisyvyydeltään parimetrinen Vartiokylänlahti madaltuu entisestään. Järviruo'on lisäksi tilanteesta hyötyvät sini- ja merikaisla sekä vesilinnut. Ruovikoitumista edistää myös lahteen tulevan veden kiintoaine- ja ravinnekuormitus. Vuoteen 1976 saakka Mellunkylän talousviemäri laski Mellunkylänpuroon. Nykyään vain asutuksen pintavalumat (hulevedet) päätyvät purojen kautta Vartiokylänlahteen.


Vartiokylänlahtea ympäröivällä viheralueella asustaa lepakoita ja ruovikon aukkopaikoissa veden pinnassa saalistaa vesisiippoja. Korkeammalla ruovikon yllä, rantametsien reunoilla ja aukoissa voi nähdä saalistuslennoillaan pohjanlepakoita. Vuosaaren puolella lahden pohjukassa on arvokas tervaleppäkorpi.

Linkit: Helsingin luonnonsuojeluyhdistys

Kuvat Eliisa Munkki