Kotikaupunkipolut Meri-Rastila 18 Ramsinniemen lehto

18 Ramsinniemen lehto

Ramsinniemen lehto kuuluu pääkaupunkiseudun edustavimpiin rannikkolehtoihin. Se on rauhoitettu vuonna 1990 ja on myös mukana valtakunnallisessa lehtojensuojeluohjelmassa. Vartiokylänlahteen rajoittuva rantametsä sulkee sisäänsä varjoisan kuusikon ja valoisan männikön, jotka muodostavat lehdon suojavyöhykkeen. Kalkkipitoinen maaperä ja lahoava karike vauhdittavat lehdon puita mahtavaan kasvuun, jotkut humisevat lähes 30-metrisinä.

Kookkaiden saarnien, vaahteroiden, tuomien, tervaleppien ja pihlajien lehvästöjen alla rehottavat keskikesällä laajat hiirenporraskasvustot. Keväisin lehtokurppa laulaa valoisassa vuokkojen kukittamassa rantalehdossa. Lehto on pienestä pinta-alastaan huolimatta kasvillisuudeltaan monipuolinen ja runsaslajinen ja se sisältää myös harvinaisia kasvillisuustyyppejä ja kasvilajeja. Saniaisten joukossa on runsaasti seudulla huomionarvoista kotkansiipisaniaista. Muuta kosteaa lehtokasvillisuutta edustavat mesiangervo- ja lehtokortevaltaiset tasannelehdot sekä vuohenputken ja konnanmarjan luonnehtimat kasvustot.

Ramsinniemen lehdon kuivahkoa lehtokasvillisuustyyppiä puolestaan edustavat rinteiden linnunherne- ja nuokkuhelmikkäkasvustot sekä sinivuokon luonnehtimat kasvustot. Ylempänä rinteillä on lehtomaista kangasta ja mustikkatyypin kuusikkoa. Alueella on edustava kasvillisuustyyppien vyöhykkeellisyys alkaen karusta jäkäläisestä ja kanervaisesta kalliometsästä ja päätyen tuoreiden kankaiden ja lehtokasvillisuusvyöhykkeiden kautta rantaniittyvyöhykkeeseen ja viimein veden rajaan ruovikkovyöhykkeeseen.

Lehdon yksittäisistä kasveista mainittavimpiin kuuluvat saarni ja soikkokaksikko, joita ei seudun lehdoissa missään esiinny näin runsaina. Myös hyvin harvinaiset kevätesikko ja isokäenrieska esiintyvät suojelualueella. Ramsinniemen linnusto on monipuolinen: metsien peruslajiston lisäksi täällä voi kohdata vaikkapa peukaloisen, pikkukäpylinnun, kultarinnan tai palokärjen.

Kuva: Pauli Saloranta