Tietoa kaupunginosasta Luonto Ulkoilualueet Meri-Rastilan ulkoilualue ja Lahtipolku

Meri-Rastilan ulkoilualue ja Lahtipolku

Meri-Rastilan ulkoilualue ulottuu Vuosaaren sillalta Kortlahteen asti. Usein siihen lasketaan kuuluviksi myös varsinaisella Ramsinniemellä olevat kaupungin omistuksessa ja vapaasti kaupunkilaisten käytettävissä olevat viheralueet sekä Ramsinniemen lehdon luonnonsuojelualue.

Alueen laajuus on noin 50 hehtaaria ja se liittyy ulkoilureitin kautta Vartiokylänlahden itärantaa seuraavaan virkistysaluekokonaisuuteen, joka ulottuu Ramsinniemestä Broändan purolaaksoa seuraten aina Mustavuorelle ja Östersundomiin asti.

Helsingin kaupunki perusti ennen Rastilan ulkoilualueena tunnetun virkistysalueen vuonna 1951 ostaessaan tuolloin vielä Helsingin maalaiskunnassa sijainneen Rastbölen kartanon. Aluksi telttailu oli sallittua koko ulkoilualueella, mutta 1970-luvun alussa se rajattiin aidatulle Rastilan leirintäalueelle Vuotien pohjoispuolelle.

Ulkoilualueelle ovat ominaisia kallioiset vapaat merenrannat. Paikoittain melko jyrkätkin kalliorannat sopivat hyvin uimiseen ja onkimiseen.

Lähes koko alue on linnustollisesti arvokas. Monipuolinen linnusto viihtyy maastossa, missä kuivat männiköt vuorottelevat kuusivoittoisten, rehevienkin metsäosuuksien, suopainanteiden ja tervaleppälehtojen kanssa.  Runsaan metsien peruslajiston lisäksi alueella viihtyvät lisäksi ainakin pikkusieppo, peukaloinen, palokärki, idänuunilintu, lehtokurppa, töyhtötiainen, uuttu- ja sepelkyyhky sekä kultarinta.

Lintujen lisäksi ulkoilualueelle viihtyvät myös lepakot. Koko rantavyöhyke  on arvokasta lepakkoaluetta. Kesäiltojen hämärtyessä voi alueella nähdä pohjanlepakkoja, vesisiippoja sekä viiksisiippoja.

Sillan eteläpuolella sijaitsevalta entiseltä Rastbölen höyrylaivalaiturilta eli nykyiseltä venekerhon laiturilta ylös nousevan polun korkeimmalla kohdalla sijaitsee Meri-Rastilan muinaisrantakivikko, joka on ulkoilualueen merkittävin geologinen nähtävyys. Jääkauden jälkeen alueella ensimmäisenä merenpinnan yläpuolelle kohonnut muinaisranta hyväksyttiin toteuttavaksi luonnonsuojelukohteeksi Helsingin ympäristökeskuksen uusimpaan luonnonsuojeluohjelmaan vuosille 2008-2016.

Tämä Litorina-meren rantakivikko ja lohkareikko on nykyään 30 m merenpinnan yläpuolella. Ikää muinaisrannalla on noin 7000 vuotta. Pirunpellon kivet ovat pyöristyneitä ja kooltaan 20–80 cm, isot lohkareet ovat kulmikkaita. Parhaiten kehittynyt tiheä kivikko on laajuudeltaan 30 m x 60 m. Lisäksi laajemmalla pituudeltaan noin 400 metrin alueella on samaan muodostumaan kuuluvia pienempiä kivikkoja ja suuria lohkareita. Lähes luonnontilainen muodostuma sisältää pyöristyneistä kivistä koostuvan pirunpellon lisäksi suuria lohkareita ja pienempiä kivikoita.

Meri-Rastilan rantametsän jyrkkäreunaisella puolella on muutamia jyhkeitä hyvinkin vanhoja mäntyjä. Yksi komeimmista on polkujen risteyksessä melko lähellä rantaa ulkoilualueen keskiosassa. Tämän Meri-Rastilan jättiläispuun paksuus on rinnankorkeudelta 260 cm ja läheisessä alemmassa vinossa männyssä 290 cm. Ikää männyillä on asiantuntijoiden arvioiden mukaan noin 200 vuotta.

Meri-Rastilan lounaisosa on kookkaiden kivenjärkäleiden sävyttämää metsäistä kalliomaastoa.  Alueelta louhittiin kiveä myös myyntiin 1900-luvun alussa.

Ulkoilualueen eteläosassa Kortlahden suunnalla on myös muutamia 10-15 metriä merenpinnan yläpuolella olevia nuorempia muinaisrantoja, joiden lohkareikon kivet ovat kulmikkaampia.

Kallioiden välissä Vartiokylänlahteen viettävässä rinteessä on lähes luonnontilaisena säilynyt pitkulainen korpimainen laakso. Korven läpi virtaavan pienen puron ympärillä kasvaa runsaasti isoalvejuurta. Kosteikkokokonaisuus alkaa mäen päällä lähellä ulkoilupolkua sijaitsevasta pienestä suosta ja jatkuu rinnettä alas lähes Vartiokylänlahden rantaan saakka. Pieni suo on pääosin upottavan vetinen ja kalliosoille harvinaislaatuisesti ruovikkoinen. Vallitsevan karun nevan lisäksi suossa on etenkin laidoilla korpimaisia ja rämemäisiä osia.

Suosta alkava osittain perattu puro ruokkii rinnelaaksoa, jonka mosaiikkimaiseen kasvillisuuteen sisältyy erilaisia korpityyppejä märkine painaumineen. Tämän karun korven lajistoon kuuluvat korpirahkasammaleen lisäksi maariankämmekkä, korpipolkusara ja hentosara.

Meri-Rastilan ulkoilualueen keskiosassa laakson länsipuolella on toinen kaunis suurempi ja poikkeuksellisen vetinen upottava suo kallioiden välisessä altaassa. Joskus keväisin veden pinnan noustessa tämä kalliosuo muistuttaa pientä lampea. Enin osa suosta on luhtaista nevaa, jota luonnehtivat pullosara, vehka, tähtisara, pyöreälehtikihokki, luhtavilla, terttualpi, kurjenjalka ja isokarpalo. Rämemäisten laitojen kasvistoon kuuluvat mm. pallosara, tupasvilla, juolukka ja suopursu.

Aluetta kiertävät polut ovat valaistuja ja talvisin polkua kiertää 2,5 km pituinen latu. Ulkoilualueella on myös grillikatos.

Lisätietoa Meri-Rastilan ulkoilualueen luonnosta löytyy Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmästä.

Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen polkutyöryhmän (Lea Huttunen, Christina Lindén, Paula Kivipensas, Tiina Raivikko ja Leena Virkkunen) tekemän erinomaisen Lahtipolku: Vartiokylänlahti - Broändan purolaakso -oppaan avulla voit tehdä luonto- ja kulttuuriretken Vartiokylänlahden ympäristöön. Meri-Rastilan ulkoilualueen lisäksi se sisältää tietoa koko Ramsinniemestä Puotilan kautta Mellunkylään ulottuvalta alueelta.

Lahtipolku: Vartiokylänlahti - Broändan purolaakso

Lisätietoa lepakkoalueista: Siivonen Yrjö: Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2003, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2004, Helsinki 2004.

Lisätietoa Rastilan kartanon historiasta: Lipponen Matti: Rastböle: maiseman historiaa Vuosaaressa, Kellastupa, Vantaa 2010.

Lisätietoa muinaisrantakivikosta: Salla Antti: Kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet Helsingissä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2004, Helsinki 2004.

Rastilan leirintäalue