Aurinkolahden kotikaupunkipolku

Kohteita 30 kpl
Reitin pituus noin 5 km
Kohteet kartalla kevyempi mobiiliversio ja raskaampi tulostusversio
Versio 2006
Toimittanut Pauli Saloranta

Vuosaaren keskustasta alkavan Kartano–Aurinkolahti-polun varrella vuorottelevat historia ja nykypäivä. Vuosaaren kartanon puisto odottaa kunnostusta, mutta on nykyiselläänkin vaikuttava vanhoine puineen. Monella vanhalla huvilalla on jo uusi elämä, toiset odottavat kohtaloaan uudisrakennusten välissä. Aurinkolahdesta löytyy arkkitehtuurin helmiä ja Helsingin pisin hiekkaranta.

Pääset kotikaupunkikohteisiin vierittämällä sivua alaspäin tai siirtymällä kohteisiin sisällysluettelon linkeistä:

1 Mosaiikkitori
2 Vuotalo
3 Vuosaarentien koulurakennus
4 Senioreiden palvelutalo Cecilia
5 Revellin kortteli
6 Omenamäki
7 Liikuntapuisto
8 Kaavailtu uurnahautausmaa
9 Golfkenttä
10 Vuosaaren kartano
11 Uutelan kanava
12 Svartvikin torpan paikka
13 Siirtolohkare ja silokallio
14 Uutelan neva
15 Mustalahden tiiliruukin uunien jäännökset
16 Vuosaaren urheilukalastajat (VUK)
17 Solvikin tontti ja Ljungheda
18 Viilipunkka ja Suorttio
19 Aurinkolahden hiekkaranta
20 Itämeri
21 Aurinkolahden aukio
22 Villa Solvik
23 Villa Furumon tontti
24 Mäkikallionkuja ja -puisto
25 Kallio
26 Taiteilijatalo
27 Auringonpilkun koulu
28 Aurinkolahden peruskoulu
29 Pauligin entinen paahtimoalue
30 Palvelukeskus Albatross

..

1 Mosaiikkitori

Vuosaaren uusi keskustori sijaitsee kauppakeskus Columbuksen ja Vuotalon välissä, Vuosaaren vilkkaimman kevyen liikenteen väylän varrella. Tori valmistui 2001. Sen reunalla on rivi Nordsjön kalkkilouhoksesta tuotuja marmorilieriöitä, poransydämiä. Sellaisista sahattiin vielä 1960-luvulla pöytälevyjä. Marmoriin kiinnitetyssä laatassa lukee: Nordsjön kalkkilouhos 1951–1965.

Mosaiikkitorilla järjestetään erilaisia toritapahtumia ja kesäisin myös kaupunkitansseja. Torilla pidettävistä markkinoista ilmoitetaan erikseen. Joulun alla kuusien myyjät kokoontuvat paikalle. Kesäterassit antavat myös eloa torille. 
Torin alla on pysäköintilaitos, joka palvelee mm. metron liityntäliikennettä, Vuotaloa, Vuosaaren urheilutaloa ja Tehtaanpuiston yläasteen koulua.

..

2 Vuotalo

Kulttuurikeskus Vuotalo sijaitsee Vuosaaren ytimessä, aivan metroaseman, kauppakeskus Columbuksen, urheilutalon ja Vuosaaren lukion läheisyydessä. Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen–Komosen suunnittelema, alkuvuodesta 2001 valmistunut Vuotalo on moderni betonin, lasin ja teräksen yhdistelmä.

Vuotalo tarjoaa jokaiselle jotakin: kirjaston aineistoa, tietokoneiden käyttöä, näyttelyitä, musiikkia, teatteria, työväenopiston kursseja sekä tiedotusta kaikille kansalaisille. Tarjontaa on sekä lapsille että aikuisille. Sisääntuloaulassa asiakkaita palvelee kaikille avoin kahvila Pokkari. Mosaiikkitorin pysäköintilaitoksen hallista pääsee kulkemaan sisäkautta suoraan Vuotaloon.

Talon tiloja käytetään yhteisesti: opetus- ja esitystiloja käyttävät eri aikoina sekä työväenopisto, kulttuuriasiainkeskus että koulu. 
Vuotalon tiloja voi vuokrata. Käytettävissä on kokoushuoneita, 320-paikkainen Vuosali, galleriatiloja näyttelyiden järjestäjille, kuvan- ja äänenkäsittelytilat, pimiö sekä musiikin harjoitushuoneita ja piano.
Vuotalon kävijämäärä kohoaa vuosittain yli puolen miljoonan.

..

3 Vuosaarentien koulurakennus

Puistopolun peruskoulu ja Vuosaaren lukio toimivat samassa rakennuksessa Vuosaarentiellä. Yläasteella on noin 300 ja lukiossa 400 oppilasta. Sekä lukio että yläaste käyttävät Vuotalon ja Vuosaaren Urheilutalon tiloja. Molempiin rakennuksiin on käytäväyhteys koululta.
Yläasteen koulu on ollut mukana Vuosaari-projektissa ja Itämeren tutkimushankkeessa. Koulussa on liikunta- ja luonnontiedepainotteisia luokkia. Vuosaaren lukio puolestaan on yleislukio.

Vuosaareen perustettiin oppikoulu, Vuosaaren yhteiskoulu, ensimmäisen suuren rakennusvaiheen aikana 1965 osoitteeseen Koukkusaarentie 9. Vuosaaren kasvaessa kantakaupungissa toiminut ja oppilaspulasta kärsinyt Tehtaanpuiston yhteiskoulu (1934–77) muutti Vuosaareen 1976.
Peruskoulu-uudistuksessa 1977 molemmat yksityiset oppikoulut muuttuivat kunnallisiksi kouluiksi, ja molemmissa toimii sekä yläaste että lukio.
Lukiot yhdistyivät 1993 Vuosaaren lukioksi, joka toimi Tehtaanpuiston koulurakennuksessa. Yläaste jatkaa toimintaansa samassa rakennuksessa.

..

4 Senioreiden palvelutalo Cecilia

Senioreiden palvelutalo Cecilia valmistui 2004 Vuosaaren Eteläisen ostoskeskuksen paikalle. Sen suunnitteli palvelutaloihin erikoistunut arkkitehti Erkki Salmi. Helsingin kaupunkilähetyksen rakennuttamassa palvelutalossa on asumis- ja ohjelmapalveluja. Lasikattoisten sisäpihojen ympärillä on 140 asuntoa. Asukkaiden keski-ikä on 78 vuotta ja he ovat pääosin itähelsinkiläisiä.

Cecilian suunnittelun lähtökohtana ovat turvallisuus, vaivaton asuminen ja ihmisten keskinäinen yhteys. Kaupunkilähetys haluaa tarjota ikääntyvälle rauhallisen kodin sekä tarvittavat palvelut helposti ja nopeasti. Yhteistiloissa on mahdollisuus harrastaa yhdessä ja nauttia naapureiden seurasta. 

Kortteliin kuuluvat myös senioreiden asuintalot Olivia ja Lucia, joissa on yhteensä 150 omistusasuntoa. Kaikki korttelin asukkaat voivat käyttää Cecilian palveluita.

Paikalla sijaitsi aikaisemmin Eteläinen ostokeskus. Ostokeskuksen suunnittelivat Viljo Revell ja Heikki Castrén osana ns. Revellin korttelia. 
Parhaimmillaan ostokeskuksessa oli kukkakauppa, apteekki, pesula, kaksi kampaamo-parturia, kirjakauppa, optikko, pari pankkia, posti, ruokaravintola, olutravintola sekä kaksi elintarvikeliikettä. Moni kauppiaista omisti liikehuoneistonsa. Eteläisessä ostokeskuksessa filmattiin muun muassa Eve ja Heikki Hietamiehen kirjoittamaa TV-sarjaa.

Ostokeskus jäi myöhemmin Columbuksen varjoon ja se purettiin 2003.

..

5 Revellin kortteli

Maineikkaat arkkitehdit Viljo Revell ja Heikki Castrén suunnittelivat suurkorttelin kallioisen Mallasmäen ympärille. Kortteliin sisältyvät Säästömaston 1966–67 valmistuneet kuusi pistetaloa, Säästöpoijun lamellikerrostalo Vuosaarentien varressa, Porslahdentiellä rivitaloyhtiö Säästökeula sekä vuonna 2003 purettu Eteläinen ostokeskus.

Porslahden ratsutila sijaitsi Porslahdentien mutkassa, Säästökeulan rivitalojen kohdalla. Porslahden ratsutila mainitaan jo 1500-luvun asiakirjoissa. Itse nimi lienee hämäläisperäisenä vielä varhaisempaa perua rautakauden viimeisiltä vuosisadoilta. Tila jaettiin 1870-luvulla suurten nälkävuosien jälkeen. Perinnönjaossa suurin osa maista liitettiin Nordsjön kartanoon ja lopuista muodostettiin Marielundin tila. Vuonna 1910 sekin liitettiin pääkartanoon. 

Säästömasto toteutettiin kolmen muun yhtiön – Säästölammen, Säästösaaren ja Säästöparin tapaan hartiapankilla. Hanke oli vaativa ja uhkarohkea, ja sen kerrotaan nostattaneen hiukset pystyyn arkkitehtitoimistossakin. Talot eivät olleet helppoja kokemattomille rakentajille, mutta ammattitaitoisen työnjohtajan opastuksella rakentaminen onnistui.

Yhtiön pysäköinti on järjestetty suuren betonikannen alle. Kansiratkaisun ideana oli erottaa jalankulku ja autoliikenne. Tuohon aikaan ajateltiin, että betoni kestää ikuisesti, eikä sen voimakkaaseen rapistumiseen osattu varautua. Punakiventien ylittävä silta ostoskeskukseen sen sijaan jäi toteuttamatta. 

Kahdeksankerroksinen Säästöpoiju on keskeinen vanhan Vuosaaren maamerkki. Sen alakerrassa on tiloja pienille myymälöille tai erikoisliikkeille. 

Yhdentoista puoliatrium-tyyppisen rivitalon Säästökeula on Säästöfasaanin ja Säästölokin tapaan niitä Asuntosäästäjien rivitalokohteita, joita ei ole rakennettu hartiapankilla.

Viljo Revell (1910–64)

Vaasalaissyntyinen Viljo Revell (1910–64) valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1937. Jo opiskeluaikoinaan hän sai nimeä suunnittelemalla virtaviivaisen Lasipalatsin yhdessä Niilo Kokon ja Heimo Riihimäen kanssa. Revell oli betonirakentamisen uranuurtaja. Vuosina 1942–44 Revell toimi Suomen Arkkitehtiliiton jälleenrakennustoimiston johtajana. Tapiolan symboliksi ovat nousseet Revellin Taskumateiksi kutsutut kerrostalot. Ehkä onneksi keskeneräiseksi jääneen Helsingin City-korttelin Makkaratalo on niin ikään tunnusomaista Revelliä, joskin rakennuksen kuuluisa ajoramppi toteutettiin poiketen hänen luonnoksistaan. 

Maailmanmaineeseen Revell nousi 1958 voitettuaan työryhmineen Toronton kaupungintalon arkkitehtuurikilpailun 520 ehdotuksen joukosta. Voitto vei miehen mennessään: Revell muutti perheineen Kanadaan, jossa hän joutui kamppailemaan hankkeen läpiviemiseksi poliittisista kähminnöistä, viivytyksistä ja kompromisseista huolimatta. 

Viimeinen kuva Viljo Revellistä on Toronton työmaalta. Hän kuoli Helsingissä ehtimättä nähdä suurtyötään valmiina. Vuosaaren suurkorttelin suunnitelmat hänen toimistonsa laati alun perin Sasekalle, joka möi tontin suunnitelmineen Asuntosäästäjille.

..

6 Omenamäki

Omenamäen nimi oli aikaisemmin Huvilamäki, Villabacka. Nimitys on peräisin luultavasti Nordsjön kartanon palkollisten asuinrakennuksista, joita alueella oli useita. 

Uusi Omenamäki on puurakenteinen asuinalue. Ensimmäiset talot ovat jo valmistuneet Porslahdentien varteen. Kaiken kaikkiaan alueelle tulee noin 600 asukasta, päiväkoti ja oma koulu sekä keskeinen Omenapuisto.

Alueella on Vuosaaren kartanon punamullattu torppa 1800-luvulta. Torppa on vuokrattu Perennia-yhdistykselle. Huvilamäen alueen rakennusmiljöötä ja maisemaa on käytetty useissa elokuvissa.

Uusien talojen äänieritys on määräyksiä tehokkaampi. Asunnot ovat muunneltavia: seiniä voi poistaa ja siirrellä. Ulkoseinät ovat puuelementtiä ja väritykseltään punamullan kaltaisia. Ilmatiiviiden seinien ansiosta energiaa säästyy.

Vuonna 2005 valmistuneiden uudenlaisten puukerrostalojen paikalla oli aikaisemmin Sasekan työnjohdon asuintaloja. Näistä taloista on saneerattu piharakennukset uusien taloyhtiöiden käyttöön. Asuintaloista Harkkotalot rakennettiin 1940-luvulla. 

Uuden Omenamäen nimistöä on otettu omenalajikkeista: Astrakaani, Huvitus, Keltakaneli, Punakaneli ja Syysviiru.

Talojen rakennuttajalle ATT:lle myönnettiin Omenamäen talojen laadun kehittämistyöstä kansainvälinen Europahouse-sertifikaatti.

Omenamäen Porslahdenkujan vaiheilla on komeita vanhoja kilpikaarnamäntyjä eli aihkeja. Paksua ja yhtenäistä kilpikaarnaa alkaa muodostua männyn ylittäessä 150 vuoden iän. Sen avulla vanha mänty selviää jopa metsäpaloista. Etelä-Suomessa mänty elää noin 250-vuotiaaksi, pohjoisempana jopa 600-vuotiaaksi. Vuosaaren pohjavesialueen reuna on Omenamäellä.

..

7 Liikuntapuisto

Vuosaaren liikuntapuisto on suunniteltu Nordsjön kartanon pohjoispuolelle. Alueen urheiluhallitontit ovat 26 hehtaaria. Lisäksi alueelle on tulossa useita nurmi- ja hiekkakenttiä jalkapalloilua ja muita palloilulajeja varten. Puiston luoteisosalle on tarkoitus rakentaa laaja monitoiminurmikenttä ja leikkikenttä. Liikuntapuiston rakentaminen on aloitettu. Väliaikaiset hiekkakentät on rakennettu Nordsjön kartanon puoleiselle osalle, muilta osin puisto on esirakentamisvaiheessa.

Helsingin rakennusviraston tukikohta on entisen puhdistamoalueen pohjoisosassa liikuntapuiston ja golfkentän välissä. Tukikohta käyttää entistä puhdistamorakennusta.

..

8 Kaavailtu uurnahautausmaa

Vuosaaren kartanon ja navetan väliselle alueelle on suunniteltu uurnahautausmaata. Suunnittelualueen pinta-ala on lähes viisi hehtaaria ja sillä on laskettu olevan tilaa 120 000 vainajan tuhkan hautaamiseen.

Helsingin seurakuntayhtymän ja Suomen maisema-arkkitehtiliiton järjestämään suunnittelukilpailuun osallistui 52 kilpailuehdotusta. Sen voittivat Malin Blomqvist ja Sune Oslev ehdotuksellaan Aurora.

Ehdotuksen mukaan makasiinirakennus muutettaisiin kappeliksi ja navettatilat hautausmaan huoltotiloiksi. Rakentamispäätös on siirtynyt vuoteen 2012. Myös ortodoksisen uurnahautausmaan sijoittamisesta alueelle on keskusteltu.

..

9 Golfkenttä

Vuosaaren golfkenttä valmistui 2001. Kentän on suunnitellut Suomen johtava kenttäsuunnittelija Kosti Kuronen. Golf-kenttä on 18-reikäinen, ja väylät on erotettu toisistaan kummuilla. Kenttä on harvinaista links-tyyppiä. Sana tarkoittaa skotlantilaista, avointa merenrantakenttää. Pelikierroksia sillä kertyy vuosittain noin 25 000.

Vuosaari Golf Helsinki -seurassa on jäseniä runsaat 800. Seura panostaa junioritoimintaan. Vuonna 2002 valmistuneen hirsisen kerhorakennuksen ravintola on avoinna läpi vuoden.

Vuosaarenlahdella, golfkentän paikalla oli aikaisemmin jätevedenpuhdistamon selkeytysallas. Vuosaaren jätevedenpuhdistamo poistettiin käytöstä, kun Viikinmäen puhdistamo valmistui 1994. Puhdistamon allas täytettiin rakennusjätteellä ja hiilivoimalan tuhkalla ja maisemoitiin golfkentäksi.

..

10 Vuosaaren kartano

Vuosaaren ehkä historiallisesti tärkeimmän kartanon syntyhistoriaa ei tarkkaan tunneta. Kartanolla on ollut pitkin historiaa monta omistajaa. Kartanoympäristö on osin säilynyt 1800-luvun ilmiasussa, mutta rakennukset ja pihapiiri ovat melko huonossa kunnossa. Nykyinen päärakennus on ilmeisesti 1800-luvun alkupuolelta. Kartanon rakennukset ja puisto ovat suojelukohteita.

Kartanon paikalla on ollut asutusta jo 1200–1300-luvuilla. 1540-luvulla Vuosaaressa oli jo neljä kylää: Norsö, Norringsböle, Norsökärr ja Rassböle, joissa oli yhteensä kahdeksan talonpoikaistilaa.

Ratsutila siirtyi 1684 Helsingin pitäjän kirkkoherrana toimineelle Andreas Laurentii Nycopenciille. Porslahden tila liitettiin kartanoon 1880 ja 1910 mennessä siihen yhdistettiin kaikki Vuosaaren tilat Rastilan kartanoa ja Nybondasia lukuunottamatta. 

1909 kartano alkoi myydä huvilapalstoja mailtaan. 1937 tilan osti Saseka. Isännöitsijä, vapaaherra Fabian Wrede asui kartanossa aina 1960-luvulle saakka. Hän osallistui aktiivisesti myös kunnallispolitiikkaan.

Helsingin kaupunki osti kartanon 1976. Tila pääsi rapistumaan pahasti, mutta vuosaarelaisten aloitteesta kaupunki kunnosti rakennuksen ja siisti ympäröivää puistoa 2002.

Päärakennuksessa toimii päiväkoti, aikaisemmin sitä ylläpiti monikulttuurinen perhekeskus Villa Familiaris. 1980–1990 Pertti ”Purtsi” Purhonen veti kartanolla kerhotoimintaa. Kivinen pehtorintalo 1850-luvulta on Vuosaaren vanhin kivirakennus. 

Osin nykyisen Vuotien alle ja tien eteläpuolelle jäävällä alueella oli kauppapuutarha omenapuineen. Vielä 1930-luvulla nykyisen golfkentän alueella lainehti Vuosaarenlahti, joten kartano oli komealla paikalla meren rannalla. Puistoa ja sisääntulotietä reunustaa leveä kiviaita. Ympäröivässä puistossa on mm. vanhoja tammia, lehtikuusia, hopeakuusia, vaahteroita ja tuijia. Pihan suuri tammi näkyy jo vuoden 1930 ilmakuvissa.

Kartanopuisto kunnostetaan korostaen kartanoalueen neljää osaa: metsäpuutarhaa, maisemapuutarhaa, kartanopihaa ja maatalon pihapiiriä.

..

11 Uutelan kanava

Vesi pulppuaa jo Uutelan kanavassa, mutta kanava ja sen ympäristön maisematyöt valmistuvat vasta 2008. Pohjukkaan tulee pisaran muotoinen kahluuallas ja sen keskelle suihkulähde. Kanavaan tulee kaksi putousta, joista toisen ali pääsee kulkemaan. Kanavan ylittää useita siltoja. 
Uutelan kanavan rakennustyöt aloitettiin 2003 ja sen suunnitteli arkkitehtuuritoimisto B&M. Kanavasuunnitelma perustuu kansainvälisen kutsukilpailun 1996 voittaneeseen Aurinkolahden kaavasuunnitelmaan, jonka laati Timo Vormala.

Toiselta rannalta alkaa Uutelan virkistysalue, joten paikka on koko Helsingin rakennetun kaupunkialueen itärajalla. Uutelan rakentamista on tutkittu eri aikoina, mutta suunnitelmista on luovuttu. Onpa sinne joskus ehdotettu ydinvoimalaakin. 

Virkistysalueen laajuus on 105 hehtaaria. Sen luonto on monipuolista laguunilahdista tervaleppälehtoihin, kangasmetsiin ja karuihin kallioihin. Taiteilija Liina Långin (aiemmin Miina Äkkijyrkkä) aiemmin emännöimä Skatan tila, vanhat huvilat sekä Helsingin maa- ja merilinnoituksen varustukset ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä. Alueella kiertää neljä kilometriä pitkä luontopolku. Uutelassa käy vuosittain yli 50 000 ulkoilijaa.

..

12 Svartvikin torpan paikka

Paikalla oli Vuosaaren kartanoon kuulunut Mustalahden kalastajatorppa. Torppa oli todennäköisesti myös Mustalahden tiiliruukin käytössä.
Noin 300-vuotias rakennus oli Vuosaaren vanhin rakennus ja suojeltu. Se purettiin kanavan alta. Joissain suunnitelmissa torppa oli tarkoitus siirtää kanavan varteen, mutta sen hirret katosivat. Hirsistä osa oli huonokuntoisia, osa ei.

..

13 Siirtolohkare ja silokallio

Viipurin rapakivinen siirtolohkare on tullut paikalle jäävuoren mukana kellumalla viime jääkauden jälkeisessä järvessä. Kanavan rakentamisen yhteydessä sen itärannalla on paljastunut vulkaanista silokalliota, jossa näkyy jäätikön uurtamia kouruja ja graniittia. Jäämassojen kuluttamassa silokalliossa näkyvät myös kanavan rakennustöissä tulleet kaivinkoneen jättämät naarmut.

..

14 Uutelan neva

..

15 Mustalahden tiiliruukin uunien jäännökset

Vuosaarelaisaktiivi Eero Hildén löysi 12.8.2005 mäntyiseltä mäenkumpareelta kolme selkeää tiiliuunin pohjaa. Niiden halkaisijat ovat 2–3 metriä. Museovirasto tutki paikan ja teki kevyen pintamaakaivauksen. Tutkimuksen perusteella löydös ajoitettiin 1700-luvun loppuun ja 1800-alkuun. 

Tiilijäänteistä on tehty aiemminkin havaintoja ja tiilenpaloja on ihmetelty, mutta Hildén osasi yhdistää sen Mustalahden tiiliruukkiin. Kohde suojattiin lailla, kun se otettiin valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin.

Sveaborgin (nyk. Suomenlinna) linnoitusinsinööri Andreas de Bruce (1723–1787) ja Bengt Garbiel von Spängen omistivat Porslahden tiiliruukin. Se on sijainnut todennäköisesti Mustalahden pohjukassa. Vuonna 1760 ruukissa valmistettiin 174 676 tiiltä, jotka käytettiin Viaporin rakentamiseen. Myös Herttoniemen ja Västerkullan kartanot ostivat tiiliä. 
1765 tehtaan osakkeet siirtyivät kauppias, laivanvarustaja ja tehtailija Johan Sederholmille. Hän oli myös valtiopäivämies ja kuningas Kustaa IV Adolfin kummisetä. Tiiliruukin myöhemmästä toiminnasta ei ole tietoa. Museovirasto arvelee, että tiiliuuneja on käytetty myöhemminkin mm. kalkkiuuneina. Vuoden 1872 kartassa tiiliruukki näkyy vielä. Läheisessä maastossa on muitakin vihjeitä tiilen- ja kalkinpoltosta sekä kallionlouhinnasta.

..

16 Vuosaaren urheilukalastajat (VUK)

Vuosaaren Urheilukalastajat ry on perustettu vuonna 1965. Kerhon tukikohta on Mustalahdessa, luonnonkauniin Uutelan ulkoilualueen kupeessa. Urheilukalastajien satamassa on venepaikkoja 320 ja veneitä soutuveneistä asuttaviin matkaveneisiin. Vuonna 2004 satama siirtyi Aurinkolahden kanavatyömaan tieltä Mustalahden itärannalle. Samalla Urheilukalastajat sai haltuunsa nykyiset kerhotilat. Tilat kunnostettiin kokous-, lepo- ja varastotiloiksi.

Urheilukalastajien jäsenmäärä on 500. Veneilyn lisäksi jäsenet voivat osallistua kalastuskilpailuihin. Myös kotitarvekalastajia on runsaasti ja heitä varten on kerholla savustus- ja verkonselvityspaikat. Kesästä 2005 lähtien seuralla on ollut myös saaripaikka läheisessä Sipoon Mölandetissa.

Urheilukalastajien tukikohdan yhteydessä toimii suosittu kahvila Kampela. Aiemmin Kampela toimi nykyisen kanavan Urheilukalastajan sillan kohdalla Porslahden tilan vanhassa savusaunassa, joka purettiin kanavatöiden alta. Useimmille vuosaarelaisille ja lähialueen asukkaille Urheilukalastajien alue tuli tutuksi vuosina 1965–2000 elokuussa järjestetyistä Mustalahden rantajuhlista, joissa esiintyivät Suomen tunnetuimmat tanssiorkesterit ja solistit jopa 3 000 hengen yleisölle.

Rantajuhlien vetäjä Heikki Hietamies sai juhlien esiintyjäksi vuonna 1995 tuoreen tangokuninkaan Jari Sillanpään. Palkaksi Hietamies oli luvannut tangokuningas Jarille halstrattuja silakoita ja kahvia. Sillanpää hyväksyi palkkion. Tapahtuma järjestettiin viimeisen kerran vuonna 2000. Silloin esiintymässä oli tangokuningas Antti Raiski, näyttelijä Kauko Helovirta ja artisti Kari Vepsä.

..

17 Solvikin tontti ja Ljungheda

Solvikin yhden tynnyrinalan (0,5 ha) tontilla sijaitsi ensin Nybondasin tilan torppa. Sen vuokrasi vuoden 1900 tietämillä kirjailija, sanoittaja ja teatterikriitikko Alexander Slotte hyvän ystävänsä, raatimies Oskar Ekmanin kanssa. 

Kallahden historiaa tutkineen Torolf Lasseniuksen kirjassa Elämää Vuosaaren Kallahdessa kerrotaan, että Ekman rakensi tontille oman mökkinsä. Molemmilla oli oma pitkä betonilaituri. Miehet päättivät rakentaa ulko- ja lisärakennukset yhteistiloiksi. Eipä mennyt kauankaan, kun miehille tuli riita ulkovessan siivoamisesta. Siihen päättyi ystävyys ja syntyi elinikäinen vihamielisyys.

Muutamaa vuotta ennen kuin tontin vuokra-aika umpeutui, Slotte osti tontin Ekmanilta salaa. Kun tieto tuli Ekmanin korviin, tämä suuttui ja salailusta katkerana osti viereisen Ljunghedan tontin. Se oli osin soistuvaa rämettä. Ekman siirsi noin 1915 pienen mökkinsä sinne melkein Solvikin rajalle. 

Aikalaiskertojan mukaan Slotte täytti Solvikin puolelle jääneen Ekmanin kaivon kiusallaan ääriään myöten kivillä. Samana vuonna Slotte sai tarpeekseen riidoista ja myi Solvikin kauppias Nikolai Woldemar Laxille ja tämän vaimolle Erna Victoria Bobinskylle. Vuonna 1936 näiden vanhempi poika, diplomi-insinööri Gunnar Lax rakensi ison kaksikerroksisen kivihuvilan Solvikin tontille. Laxin veljekset olivat legendaarisen Hai-veneluokan purjehtijoita. He lähtivät kilpailumatkoille yleensä toukokuussa ja palasivat takaisin vasta syyskuun alussa. 

Laxit omistivat huvilat aina vuoteen 1989, jolloin Helsingin kaupunki osti ne. Pienempi rakennus poltettiin noin 2002. Myös rannassa lähellä Furumon rajaa ollut pieni yhden huoneen tupa tuhopoltettiin noin 2002.
Ekmanit puolestaan viihtyivät edelleen Vuosaaressa. Tonttia laajennettiin ja sille rakennettiin isompi huvila noin 1917. Ljungheda päätyi eri omistajien kautta 1949 Folkhälsanille, joka piti huvilassa mm. lastensiirtolaa. Helsingin kaupunki osti paikan 1991 ja vuokrasi sen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattiliitoille virkistyspaikaksi. Rakennus purettiin vuonna 2003.

..

18 Viilipunkka ja Suorttio

Filbunken oli erillinen luoto ennen Aurinkolahden hiekkarannan rakentamista. Luodolle pääsi Furumon huvilan betonilaituria pitkin. Siellä oli myös lippusalko. Vuosaari-Seura on tehnyt ranta-aluetta isännöivälle liikuntavirastolle aloitteen, että uusi salko pystytettäisiin vanhaan betoniseen jalkaan.

Luodolla oli vielä 2004 yksinäinen kitukasvuinen mänty, joka valitettavasti revittiin ilkivaltaisesti irti kalliosta. Luodon nimi seuraa muita Helsingin lähiluotojen nimityksiä, kuten Voinappi, Voirasia ja Rahakirstu. Viereisen Suorttion nimen uskotaan taas tulevan sen ruotsinkielisestä muodosta Svartö (Mustasaari).

..

19 Aurinkolahden hiekkaranta

Entinen Mustalahti nimettiin Aurinkolahdeksi alueen kaavoituksen yhteydessä 1990-luvulla. Imagotemppu ei ole täysin perusteeton: Vuosaaren sää onkin yleensä selkeämpi kuin mantereen puolella.

Aurinkolahdessa on Helsingin pisin hiekkaranta, hieman yli 500 metriä, kun Hietaniemen ranta on noin 450 metriä. Aurinkolahden ranta on pääosin keinotekoinen: hiekka tuotiin kanavan kaivannosta. Aiemmin paikalla oli ruovikkoa, jonka läpi pistivät huviloiden pitkät laiturit. Itäpäässä oli pieni luonnon hiekkaranta.

Talvisin rannan edustalle on aurattu talkoovoimin luistinrata. Rantaelämää vilkastuttamaan on jo saatu ja toivotaan vielä lisää kahviloita, ravintoloita ja jäätelökioski. Avantouimarit kaipaavat saunaa ja ulkoilijat luistelureittejä.

..

20 Itämeri

Vuosaaren saarten välistä aukeava Suomenlahti kuuluu Itämereen, joka on tilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovesiallas. Koko Itämeren keskisyvyys on vain 55 metriä ja Suomenlahden 37 metriä. Itämeren ekojärjestelmä on erityisen haavoittuvainen öljypäästöille ja ravinnekuormitukselle.

Helsingin edustalla suolapitoisuus on noin 5 promillea. Meren pinta-ala on 422 000 neliökilometriä ja valuma-alueen laajuus 1,7 miljoonaa neliökilometriä.

Itämeri muodostui noin 7 000 vuotta sitten suolaisemmasta Litorinamerestä, kun maan kohoaminen madalsi Tanskan salmet. Itämeren harvinaisia eläinlajeja ovat muun muassa itämerennorppa ja pyöriäinen. Talvisin Itämeren pinnasta jäätyy 120 000 – 340 000 neliökilometriä ja jäätä pitkin avautuvat retkeilymahdollisuudet saaristoon. Suomi hankki ensimmäisen jäänmurtajansa vuonna 1890. Kaikki talvisatamat alettiin pitää auki ympärivuotisesti vasta 1971. Nykyään kauppamerenkulun ja veneilyn käytössä Suomen rannikolla on 8 200 kilometriä merkittyjä meriväyliä.

..

21 Aurinkolahden aukio

Merellinen kaupunkiaukio muodostaa Vuotalolta alkavan pääakselin ja Columbukselta alkavan puistokadun päätepisteen. Kun Pauligin uusi paahtimo aloittaa satama-alueella 2009, vanhat siilot puretaan ja näköala Vuosaaren keskustasta merelle aukeaa uudella tavalla. Aukiolla on kahviloita, ravintoloita ja erikoisliikkeitä. Aallonmurtajan tyvessä on paikka mahdolliselle kahvilapaviljongille.

..

22 Villa Solvik

Vanhakallion tontin Villa Solvik on rannan entisen huvilaryhmän merkittävin rakennus, jonka ulkomuodoissa on kartanomaista näyttävyyttä: mm. laaja erkkeri ja sisääntulon juhlava pylväikkö.

Huvilaa on kutsuttu aikaisemmin Vanhakallion huvilaksi. Rakennusta ympäristöineen on käytetty useiden elokuvien ja TV-sarjojen kuvauspaikkana. Se on esimerkiksi esittänyt Puhtaat valkeat lakanat -sarjan “Onnelaa”.

Huvila on rakennusmestari Oskari Vilamon vuonna 1922 rakentama. Tontti oli ennen jakoa pinta-alaltaan kuusi hehtaaria. Rannassa oli sauna ja päärakennuksen yläpuolella puutarhurin ja huvilavahdin asunto. Huvilarakennusta peruskorjattiin vuonna 1960, jolloin rakennus sai vesijohdon, viemäröinnin ja keskuslämmityksen. 1970-luvulla huvilalla oli monia omistajia ja käyttäjiä. Helsingin kaupungin omistukseen se siirtyi 1982 ja sai nimekseen Villa Solvik. Huvilan osoite on Solvikinkatu 4.

..

23 Villa Furumon tontti

Tohtori ja kirjailija Otto Donner rakennutti 1905 kaksikerroksinen puuhuvilan Furumon. Tontti oli pelkkä hiekkakuoppa ennen rakentamista, niin kuin monet alueen tontit. Huvilan yläpuolelle noin 50 metrin päähän rakennettiin tavanomainen puutarhurin-huvilavahdin asunto. Puutarhuri sai vähitellen paikan kukoistamaan. Rantaan johti upea puistokaistale, jossa oli huolitellut puistokäytävät ja tenniskenttä. Rannassa oli pitkä betonilaituri, joka johti Filbunkenin luodon kylkeen ja toimi samalla aallonmurtajana. Laiturin ja luodon välissä oli lankkusilta.

Lasseniuksen kirjan mukaan Otto Donner sairasteli, ja niinpä hän muutti Ruotsiin saamaan hoitoa. Kesät hän kuitenkin vietti Furumossa. Huvilaa yritettiin myydä 1940 Saseka Oy:lle, jota paikka ei kiinnostanut. 
Furumo säilyi suvun hallussa, kunnes se 1966 siirtyi Helsingin kaupungille. Huvilavahdin talo on purettu Gustav Pauligin kadun uusien talojen alta 2003. Vanha huvila on vielä jäljellä, mutta perusteellisen kunnostuksen tarpeessa. 

Keväällä 2006 sen eteenkin rakennettiin uusia asuintaloja, jolloin arvokas rakennus jää kolmelta puolelta rakennusmassojen puristukseen. Kaupunki etsii huvilatontille ostajaa. Tilaa on myös yritetty saada asukastalokäyttöön.

(Villa Furumo paloi vuonna 2011 korjauskelvottomaksi ja purettiin).

..

24 Mäkikallionkuja ja -puisto

Mäkikallion huvila oli lohkottu Vanhakallion tontista. Se sijaitsi ylempänä mäellä suunnilleen Furumon tasalla. Vilamoiden tytär Anna-Eva ja hänen miehensä rakensivat tontille 1954–55 yksikerroksisen huvilan, jota saneerattiin samaan aikaan kuin Vanhakalliotakin. Vanhakallion ja Mäkikallion välissä kalliotasanteella oli rinnakkain ilmeisesti tennis- ja lentopallokentät. Huvila siirtyi 1983 Helsingin kaupungille, joka vuokrasi sitä kuurojen koirakoululle.

Rakennukset purettiin 1996 uusien kaupunkipientalojen tieltä. Etelämpänä ovat asunto-osakeyhtiöt Orvokki, Lehdokki ja Vuokko. Mäkikallionkujalle valmistui 2004 asunto-osakeyhtiö Aurinkorivin seitsemän puupinnoitteista kaksikerroksista paritaloa. Kohteen suunnitteli arkkitehtitoimisto Ulpu Tiuri. 
Kutsukilpailun voittaneessa ratkaisussa tiivis ja matala kortteli jäsentyy piharaitin ympärille Leikosaarentien ja Aurinkolahden puistotien korkeiden talojen lomaan. Rajatut asuntopihat avautuvat etelään ja länteen. Kohde kuuluu kansainväliseen Europahouse-hankkeeseen, joka edistää muunneltavuutta asuinrakentamisessa. Kiinteää ovat runko ja märkätilat; muilta osin talotekniikassa ja julkisivujen aukotuksessa on varauduttu kolmeen valinnaiseen pohjaratkaisuun ylä- ja alakerrassa. Siten tiloja voi muunnella elämäntilanteen ja elintapojen mukaan. Paritalot voi myös jakaa päällekkäisiksi pienasunnoiksi.

..

25 Kallio

Kalliosta on käytetty myös nimiä Uusikallio ja Suvikallio. Huvila Kallion tontti on lohkottu Vanhakallion tontista Vilamon pojalle Erkki Olaville, joka rakensi kevytbetonisen huvilan vuonna 1929. Hän rakensi samana vuonna pienen puutarhurin-huvilavahdin talon ja leikkimökin. Se sijaitsi talon yläpuolella suunnilleen Aurinkolahden puistotie 8 B-talon kohdalla, kallion päällä.

Rannassa oli jo 1923 rakennettu sauna ja noin 100 metriä pitkä betonilaituri, josta johti ruovikon läpi korotettu betonitie. Se jatkui katukivin reunustettuna huvilalle ja aina Mäkikallion pihaan saakka. Huvila peruskorjattiin 1960, jolloin tehtiin uusi tiilikatto, keskuslämmitys ja vesijohto sekä samalla muutettiin sisätiloja. Vuonna 1978 huvila myytiin suoraan Helsingin kaupungille. Vuodesta 1986 lähtien vuokralla oli Suomen Afasiasäätiö, joka käytti Kalliota miespuolisten afasiapotilaiden kesäkotina. Tuolloin huvilasta käytettiin nimeä Villa Afasia. Säätiö siirsi toimintansa 1996 Käpylään ja huvila jäi tyhjäksi. Kesällä 2006 huvila oli vielä kunnostamatta, ja Helsingin kaupunki etsi huvilalle sekä tontille ostajaa tarjouskilpailulla.

..

26 Taiteilijatalo

Taiteilijatalo valmistui 2002 ja sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Brunow & Maunula. Kutsukilpailun voittanut rakennus saa ilmeensä julkisivuja rytmittävistä liikuteltavista sermeistä. Ylimmässä kerroksessa on korkeat ateljeehuoneistot. Viereinen Villa Lill Kallvik (entinen Hietala) on myös taiteilijoiden käytössä. Molempia ylläpitää Helsingin kaupungin 450-vuotistaiteilijatalosäätiö.

Taiteilijatalon pohjoiskulmalla oli rakennusmestari V. Malmin 1923 rakentama puolitoistakerroksinen puurakenteinen huvila Männikkö. Siinä oli iso puolipyöreä erkkeri olohuoneen jatkeena, seitsemän pilarin kannattelema koristeellinen parveke ja suuri avoterassi. Ylempänä oli liuskekivestä ja betonista tehty huvimaja. Rakennelma on vielä tallella Auringonpilkun koulun vieressä kallion päällä. Huvilarakennus oli upea; samaa tyyliä kuin Villa Solvikin (silloin Vanhakallion) huvila. Tontilla oli myös talous- ja saunarakennus. Rantaviiva kulki silloin nykyisen Juhannusruusunkujan kohdalla.

Lasseniuksen tutkimusten mukaan Malmi teki 1930-luvun alun lamavuosina konkurssin ja joutui myymään huvilan. Tontti ja huvila siirtyivät Frank von Veh’lle. Tämän poika Donald julkaisi kesäisin ystävänsä, Kallahden Blåsippanissa asuneen Walter Parviaisen kanssa 1930-luvun puolivälissä kesäisin Vuosaaren ensimmäistä lehteä Kallviks Presseniä. Parviainen toimi sittemmin lääkärinä Sveitsissä. 
Von Veh myi huvilan 1955 Helsingin maalaiskunnalle, joka käytti tilaa lastensiirtolana. Lapset olivat tosin majoittuneina telttoihin ja huvila oli huoltokäytössä. Saseka osti paikan 1970. Huvilaa käytettiin työkaluvarastona ja Sasekan rakennusosaston poikamiesasuntona. 1975 Helsingin kaupunki osti huvilan ja vuokrasi sen Helsingin Taksikuljettajat ry:lle, jonka jälkeen tiloissa toimi Kulttuuritalon kuvataidepiiri. Myöhemmin huvila pääsi huonoon kuntoon. Kaupungin lausunnossa sitä luonnehdittiin melko vaatimattomaksi ja se purettiin 2002.

..

27 Auringonpilkun koulu

Auringonpilkun koulu valmistui 2001, ja sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Kaarina Löfström. Auringonpilkun päiväkodissa sekä Aurinkolahden kouluun kuuluvassa esikoulussa ja luokilla 1–2 on yhteensä 140 oppilasta. Eri-ikäiset lapset tutustuvat toisiinsa, kun raja esikoulun ja ala-asteen välillä kaventuu.

Tavoitteena on ollut Aurinkolahden puistotielle päin sykkivä korttelitalo. Siksi ruokala- ja salitoiminnot sekä iltapäivä- ja iltatoiminnot on sijoitettu puistotien suuntaan. Sisääntulo on sijoitettu lounaaseen avautuvan pihan puolelle. Rakennus on kadulle päin kaksikerroksinen, muurimainen ja urbaani, kun taas pihalle kerroksinen, luonnonläheisempi ja pehmeämpi. Leikkialue on pihan puolella ja penkein varustettu puistopatio katutilassa.
Sisätiloissa on kiinnitetty huomiota yhteiskäyttöön. Perinteisen suorakulmaisen luokkahuoneen asemasta tiloista löytyy mukavia pieniä soppia, joissa voi häiriöttä työskennellä. Pyöreässä ryhmähuoneessa lapset työskentelevät ja leikkivät valokuiduista ja halogeenivalaisimista sommitellun tähtitaivaan alla.

Koulun toiminnassa hyödynnetään tietoverkkoja ja muuta viestintäteknologiaa opetuksen tukena. Varustus ylittää koulujen normaalin tavoitetason.

..

28 Aurinkolahden peruskoulu

Aurinkolahden peruskoulu valmistui 2002, ja sen suunnittelivat arkkitehtitoimistot Raimo Teränne ja Leena Yli-Lonttinen. Koulun arkkitehtuurissa on erityistä tähtitorni ja sydänaula, joka toimii ruokalana, teatterina ja oleskeluaulana. Piha-alue suuntautuu etelään puistoon ja huoltotoiminnot koilliseen kadulle. Taideteos Prisma antaa valoefektejä tiloihin. Päärakennuksessa toimivat yhtenäisen peruskoulun luokat 3–9, joilla on yhteensä 420 oppilasta. Opetuksessa korostetaan ajattelu- ja kädentaitoja sekä teknologiakasvatusta.

..

29 Pauligin entinen paahtimoalue

Vuosaaren keskeisenä maanomistajana Paulig oli avainasemassa, kun kaupunki alkoi suunnitella 1980-luvulla Vuosaareen uutta massiivista aluekeskusta. Näytti siltä, että paahtimo joutuisi väistymään asutuksen tieltä jo 1990-luvun alussa. Toisaalta asukkaat pitivät lisärakennussuunnitelmia aivan liian suurimittaisina.
Yritys, asukkaat ja Helsingin kaupunki päätyivät harvinaislaatuiseen yhteistyöhön, jonka seurauksena kaupunginhallitus päätti vuonna 1992 siirtää Vuosaaren tulevaa keskustaa 400 metriä idemmäs paahtimon viereen. Samalla Paulig otti vastatakseen palvelukeskuksen (Albatross), kauppa- ja palvelukeskuksen (kauppakeskus Columbus) sekä korkean tornitalon (Cirrus) rakennuttamisesta.

Maassa oli lama 1990-luvulla, mutta sopimuksella varhennettiin kauppa- ja palvelukeskuksen toteutusta. Samalla saatiin Pauligin 17 hehtaarin alueet rakennusmaaksi. Paulig oli myös ajamassa metrohanketta yhdessä asukkaiden kanssa ja linjaamassa Aurinkolahden suunnittelua sekä mukana Vuosaaren satamahankkeen suunnittelussa.

Vanhenevan tuotantolaitoksen melu- ja hajuhaittoja on viime vuosina pyritty vähentämään. Vuonna 2009 paahtimo pääsee siirtymään uusiin tiloihin suoraan Vuosaaren sataman ja logistiikkakeskuksen viereen.
Paulig on alansa markkinajohtaja Suomessa. Se on edelleen myös perheyritys, joka tunnetaan yhteiskuntavastuun hyvästä hoitamisesta.

(Pauligin vanhan paahtimon paikalle on noussut 2010-luvulla Kahvikorttelin kerrostaloalue).

Pauligin historiaa

Lyypekkiläinen Gustav Paulig saapui Suomeen 1871 ja perusti viisi vuotta myöhemmin koloniatavaroiden tukkukaupan, joka toi maahan mm. suolaa, kahvia, mausteita, jauhoja, portviiniä ja konjakkia.

Menestyvästä Pauligista tuli Saksan varakonsuli ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Yhtiö asettui vuosisadan vaihteessa Katajanokalle. 1907 Gustav Pauligin kuoltua hänen puolisostaan Bertha Pauligista tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen yritysjohtaja.

Raakakahvin myynnistä Paulig siirtyi Suomessa ensimmäisenä kahvin teolliseen paahtamiseen 1904. Jauhettu kahvi ilmestyi valikoimiin 1931. Samaan aikaan myyntiverkosto laajeni vähitellen koko maan kattavaksi. Sotien aikana raakakahvia ei ollut saatavissa, joten yritys valmisti syväjäädytettyjä elintarvikkeita puolustusvoimille. Sana pakaste tuli käyttöön lehdissä julistetun kilpailun tuloksena.

Vuosaareen Pauligin tehtaat muuttivat ahtaaksi käyneeltä Katajanokalta 1968. Uudenaikaisen paahtimon vihki käyttöön presidentti Urho Kekkonen. Sittemmin konserni on vaiheittain keskittynyt ydintoimintaansa ja kansainvälistynyt Itämeren alueella.

Nykyään Paulig ottaa vastaan vuosittain 54 miljoonaa kiloa raakakahvia kolmelta mantereelta. Valmista kahvia lähtee eteenpäin yli 40 miljoonaa kiloa. Vuodesta 2009 lähtien kahvi tulee laivoista suoraan Vuosaaren Sataman yritysalueella sijaitsevaan Pauligin paahtimoon.

..

30 Palvelukeskus Albatross

Palvelukeskus Albatross valmistui 1998, ja sen suunnitteli Frank Schauman. Rakennuksen lasinen julkisivu tuo aikansa pääkonttorirakentamisen tyyliä Vuosaareen. Palvelukeskuksessa ovat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä seurakuntakeskus ja yksityisiä palveluyrityksiä. Albatrossin taakse suunniteltu toimistotalo Delfiini ei ole toteutumassa ainakaan vielä.