Kääpäselvityksiä tehtiin Helsingin kaupungin omistamissa metsissä syksyllä 2011 yhteensä 24 maastopäivänä. Selvityskohteiksi valikoituivat Landbon länsipuolinen metsäalue sekä Kantarnäsberget Östersundomin alueelta, Uutelan virkistysalueen eräät osa-alueet, Meri-Rastilan metsä, Vartiosaaren keski- ja itäosa, Veräjämäen itäpuoliset lehto- ja kangasmetsät Vantaanjoen länsirannalla, Talin alueen lehdot sekä Keskuspuistoon sijoittuvat Laakson metsä, Ilmalan länsipuolinen metsä, Maunulan ulkoilumajan pohjoispuolinen metsä ja Paloheinän eteläpuolinen metsä.
Selvityksen tavoitteena oli parantaa tietämystä Helsingin metsien merkityksestä kääpälajiston suojelulle sekä auttaa määrittelemään tärkeitä kääpäalueita kaupungin luontotietojärjestelmään. Kääpien lisäksi selvityksissä kiinnitettiin huomiota eräiden muiden ekologialtaan kääpiin rinnastuvien vaateliaiden lahottajasienten esiintymiseen. Selvityksissä tehtiin havaintoja 119 kääpälajista, mikä on selvitystunteihin nähden paljon. Yksittäisiltä kohteilta havaittujen kääpälajien määrä vaihteli Talin lehdon 35 lajista Meri-Rastilan 90 lajiin.
Selvityksissä tehtiin havaintoja yhdestä erittäin uhanalaisesta (2 esiintymää), kahdesta vaarantuneesta (3 esiintymää) ja 21 valtakunnallisesti silmälläpidettävästä tai alueellisesti uhanalaisesta lajista (159 esiintymää). Lisäksi tehtiin havaintoja kahdesta kääpälajista, joiden osalta nykyinen tietopohja on ollut riittämätön uhanalaisarvioinnin tekemiseen.
Havaituista lajeista erityisen huomionarvoisia ovat karitsankääpä (Albatrellus citrinus, DD), käpäläkääpä (Anomoporia bombycina, RE), sitkankääpä (Antrodia sitchensis, EN), kuusensitkokääpä (Antrodiella parasitica, VU), sirppikääpä (Cinereomyces lenis, RT), peikonnahka (Crustoderma dryinum, RT), salokääpä (Dichomitus squalens, VU), kohvakääpä (Fibroporia gossypium), karstakääpä (Gelatoporia subvermispora, NT), huopakääpä (Onnia tomentosa, NT), lumokääpä (Skeletocutis brevispora, RT) sekä vielä ilman suomenkielistä nimeä olevat Hyphodontia spathula ja Steccherinum tenuispinum.
Selvityksen merkittävin havainto oli se, että Helsingin lahopuustoisissa virkistysmetsissä elää etelärannikon oloissa huomattavan rikas ja monipuolinen kääpälajisto, johon kuuluu myös vaateliaita ja uhanalaistuneita lajeja. Erityisen rikkaaksi osoittautui kuusilahopuuhun sitoutunut lajisto, mutta yllättävän monipuolista oli myös selvitysalueiden mänty-, koivu- raita- ja pihlajalahopuilta havaittu lajisto. Osa selvityskohteista (mm. Meri-Rastila, Uutelan tietyt osa-alueet) on lajiston laadun perusteella hyvin rinnastettavissa vastaavan laajuisiin etelärannikon suojeltuihin metsiin.
Selvityskohteilta ei havaittu lajistoa, joka edellyttäisi lahopuun keinotekoista tuottamista. Kaikilla selvitysalueilla elää kuitenkin vaateliasta lahottajasienilajistoa, joka hyötyisi alueiden säilyttämisestä mahdollisimman luonnontilaisina ja sitä kautta tapahtuvasta lahopuuston lisääntymisestä ja monipuolistumisesta.
Selvitys on luettavissa pdf-muodossa: Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 5/2012
