Kallahden kotikaupunkipolku

Kohteita 30
Reitin pituus yli 5 km
Kohteet kartalla: kevyempi mobiiliversio ja raskaampi tulostusversio
Versio 2006
Toimittanut
 Pauli Saloranta

Kallahti on uutta ja vanhaa, meri- ja rantamaisemaa, rakennettua ympäristöä ja luontoa rintarinnan. Kallahti on tiivistä kaupunkirakentamista, mutta myös Vuosaaren vanha huvilakaupunginosa. Meritietä pitkin Zacharias Topeliuskin saapui kesäretkelle Vuosaaren Kallahteen. Rantareitti sitoo Kallahden ja Aurinkolahden alueet yhteen.

Pääset kotikaupunkipolun kohteisiin skrollaamalla alaspäin tai klikkaamalla sisällysluettelon linkkiä:

1 Mosaiikkitori
2a Kauppakeskus Columbus
2b Vuosaaren metroasema
3 Cirrus
4 Asukastalo Gabro
5 Mustankivenpuisto
6 Villa Lill Kallvik ja Lillkallvikinpuisto
7 Hiekkalaiturinaukio
8 Hiekkajaalanranta
9 Kaunissaaren yhteyslaiva
10 Saseka
11 Asukastalo Vietto
12 a Palo-Wassen huvilat
12 b Ullaksenpuisto
13 Villa Ullas
14 Villa Barrdoft
15 Kallahdenharju
16 Villa Tallmo (Ravintola Maininki)
17 a Villa Achille
17 b Vesitorni
18 Kallahden kenttä
19 Kallahden koulurakennus
20 Vanha tienpohja
21 Pohjavedenpuisto (Harjukallio)
22 Kallahden aluesuunnittelu
23 Asukastalo Parkki
24 Mustankivenpuiston koulurakennus ja korttelitalo
25 Vuosaaren kruunu -talot

..

1 Mosaiikkitori

Vuosaaren uusi keskustori sijaitsee kauppakeskus Columbuksen ja Vuotalon välissä, Vuosaaren vilkkaimman kevyen liikenteen väylän varrella. Tori valmistui 2001. Sen reunalla on rivi Nordsjön kalkkikivilouhoksesta tuotuja marmorilieriöitä. Sellaisista sahattiin vielä 1960-luvulla pöytälevyjä.

Mosaiikkitorilla järjestetään erilaisia toritapahtumia ja kesäisin myös kaupunkitansseja. Torilla pidettävistä markkinoista ilmoitetaan erikseen. Joulun alla kuusien myyjät kokoontuvat paikalle. Kesäterassit antavat myös eloa torille. 
Torin alla on pysäköintilaitos, joka palvelee mm. metron liityntäliikennettä, Vuotaloa, Vuosaaren urheilutaloa ja Tehtaanpuiston yläasteen koulua.

..

2 Kauppakeskus Columbus

Pauligin rakennuttama kauppakeskus valmistui 1996 ja se sijoittuu Vuosaaren keskeisimmälle paikalle. Rakennus edustaa 1990-luvun kaupallista arkkitehtuuria ja sen suunnitteli Arkkitehdit Tommila. Kauppakeskus toimii kaupunginosat yhdistävänä kävely- ja kauppakatuna. Omintakeinen kaareva katto ja siltamainen riippurakenne tekevät rakennuksesta vuosaarelaisen maamerkin.

Asiakkaita Columbuksessa käy vuosittain yli 7 miljoonaa. Liiketilojen pinta-ala on 13 000 neliömetriä ja liikkeitä yli 50. Kauppakeskus laajenee Vuotien pohjoispuolelle, ja uusi osa avataan syksyllä 2006 . 

Kauppakeskuksen läheisyydessä on kaksi toria, kulttuurikeskus, palvelukeskus, pysäköintitilaa, metroaseman lippuhalli sekä liityntäliikenteen terminaali.

Kauppakeskus rakennettiin Sasekan jäljiltä jääneeseen sorakuoppaan. Kuopan pohjalla sinnitteli Helsingin viimeinen konnanlieko. Laji hävisi useimmilta kasvupaikoiltaan Helsingissä jo 1900-luvun alkupuoliskolla. Seuralaislajistoon kuului mm. lihansyöjäkasvi kihokki. Sitä kasvaa edelleen kaupungissa harvinaisena enimmäkseen soilla.

..

2b Vuosaaren metroasema

Päätös metron linjaamisesta Vuosaareen tehtiin jo 1972. Toteutusta lykättiin useasti ja rakentamaan päästiin lopulta 1994. Vuosaaren metrolinja avattiin 31.8.1998.

Matka-aika Ruoholahdesta Vuosaareen on 22 minuuttia. Rastilan ja Vuosaaren asemien välimatka 1,2 kilometriä. Vuosaaren aseman liukuportaiden nostokorkeus eli korkeusero on 4,5 metriä. 
Metroaseman suunnitteli Esa Piironen, joka on piirtänyt myös Helsingin Rautatieaseman lasikatokset. Metroasema on valoisa ja ilmava. Laiturialueen päästä päähän ulottuu Jussi Nivan moniosainen teos Expose. 
Aseman viereiseen tyhjään ns. metrokortteliin on olemassa kaavaluonnos, jossa on toimisto- ja liikerakennuksia tulevia liiketila- ja työpaikkatarpeita varten.

..

3 Cirrus

Cirrus-kerrostalo on Vuosaaren hallitseva maamerkki, joka kohoaa yli sadan metrin korkeudella meren pinnan yläpuolella. Kirkkaalla ilmalla ylimmistä kerroksista näkyy Tallinnaan saakka. Talossa on 26 kerrosta sekä kaksi kellarikerrosta.

Cirrus valmistui vuonna 2006 ollen Suomen korkein asuinkerrostalo aina vuoteen 2019 asti. Tanskalainen arkkitehtitoimisto Nielsen, Nielsen & Nielsen voitti kohteesta järjestetyn kansainvälisen kutsukilpailun vuonna 1999. Kapean levymäinen ja lasisen kevyen vaikutelman antava ehdotus oli kuitenkin liian kallis ja kaavan ja palomääräysten vastainen. Vuonna 2002 suunnittelua jatkoivat YIT ja Arkkitehtisuunnittelu Jukka Tikkanen, jotka muokkasivat rakennusta neliömäisemmäksi ja massiivisemmaksi. Tämän jälkeen tornista käytiin useita keskusteluja mm. rakennusvalvontavirastossa, kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja rakennuslautakunnassa. Viimein 2. marraskuuta 2004 tornille annettiin rakennuslupa. Valutyöt aloitettiin alkuvuodesta 2005 ja harjannostajaisia vietettiin maaliskuussa 2006.

Hissejä on kaksi. Tuuliolot on ennakoitu sadan vuoden päähän ja talossa on mm. massiivinen sammutusjärjestelmä sekä helikopteritaso.

Talon nimen ääntämisestä ollaan eri mieltä. Toisten mielestä oikea ääntämistapa on kirrus, toisten suussa talon nimi tuntuu luontevalta sanoa sirrus.

..

4 Asukastalo Gabro

Asukastalo Gabron toiminta perustuu pitkälle alueen asukkaiden ja talon käyttäjien omaan aktiivisuuteen, tarpeisiin ja ideoihin. Gabrossa on suuri salitila, hyvinvarustettu keittiö, työhuone atk-laitteineen, kivikerhon kivihiomotila ja lasten leikkihuone. Tiloja myös vuokrataan.

Kallahden kivikerho hioo korukiviä muun muassa paikallisesta gabrosta. Harvinaisia koruja on valmistettu myös Vuosaaren entisestä marmorikaivoksesta saadusta vaaleanpunaisesta marmorista.
Talossa toimii myös Vuosaaren musiikkikoulu.

..

5 Mustankivenpuisto

Puiston suunnittelun lähtökohtana on avoin maisematila, maaston muoto ja kasvillisuus. Puiston pohjoisosasta näkyy avomerelle. Ympäröivät korttelit ja puisto ovat kokonaisuus. Mustankivenpuistoa halkovat kevyen liikenteen reitit, muun muassa Pohjois-Vuosaaren täyttömäeltä merenrantaan saakka ulottuva puistoreitti.

Mustankivenpuisto on rakennettu pääosin 1990-luvun lopulla, mutta valmiiksi se saatiin 2002. Sasekan soranottoalueelle perustetun puiston pinta-ala on runsaat neljä hehtaaria. Puiston keskellä on paljon tilaa harrastustoiminnalle.

Mustakiven leikkipuisto on puiston länsireunassa. Eteläosassa lähellä leikkipuistoa on maavallien ja puuistutusten ympäröimä luistinrata ja pelikenttä.

Anu Kiiskisen suunnittelema taideteos Elo eli ”Kivimuurit, ruoholuiskat ja simpukka-aukio” käyttää maaluiskia, monenkokoisia kiviä ja erilaisia ruohoja. Näistä sommitellen kuvataiteilija on luonut maastoon polveilevia muotoja. Puiston keskellä olevaa simpukka-aukiota rytmittävät maasta kohoavat kivisommitelmat.

Puiston kasvilajisto on monipuolinen. Isoiksi kasvavat puut rajaavat puistoa. Lehtipuita ovat vaahtera, saarni, lehmus ja tammi. Mäntyä on istutettu yhtenäisinä ryhminä. Lajistoon kuuluu lisäksi pihlajia, kirsikka- ja omenapuita ja sireenejä. Puiston kaakkoislaidan aurinkoisessa, loivassa rinteessä on kukkivien pensaiden vyöhyke, joka antaa Mustankivenpuistolle värikkyyttä.

Kukkaryhmän edessä on vesiallas, jonka yllä on metallista tehtyjä lehtiä. Osa lehdistä on iltaisin valaistu. Teos on maisema-arkkitehti Marja Mikkolan suunnittelema.

Puiston (Mustankivenpuisto) ja leikkipuiston (Leikkipuisto Mustakivi) viralliset nimet ovat erimuotoiset. Mustakivi-nimitys tulee Vuosaarelle tyypillisestä gabrosta, tummasta syväkivilajista. Lähikatujen nimet ovat saaneet nimensä entisestä pohjavedenottamosta, josta muistuttaa tulvauoma. Mustankivenpuisto on Vuosaaren pohjavesialueella, joka toimii myös kriisiajan vesivarana, mikäli Päijännetunnelin käyttö estyy.

Puiston reunalla toimii myös Puistopolun peruskoulu (entiseltä nimeltään Mustakiven ala-aste).

..

6 Villa Lill Kallvik ja Lillkallvikinpuisto

Hietalan huvilan uusi elämä alkoi keväällä 2006, kun huvilan peruskorjaus valmistui. Talo sai nimekseen vanhoissa suojeluinventaareissa olleen nimensä Villa Lill Kallvik. Huvilassa on 1920-luvun tyyliin kunnostettu sali, taiteilijoiden työtiloja, ateljeehuoneisto ja yksi asunto. Taidetapahtumien ja yleisötilaisuuksien ohella huvilassa voidaan järjestää juhlia ja kokouksia. Taiteilijatalon rakennuttanut Helsingin 450-vuotisjuhlasäätiö vastaa huvilan ylläpidosta.

Rakennusmestari Jalo Syvähuokon huvila valmistui vuonna 1923 ja sai nimekseen Hietala. Tiilitehtaan valmistuttua 1939 huvila siirtyi Sasekan omistukseen, jolloin huvilaa laajennettiin harkoista rakennetulla siivellä ja koko talo poikkeuksellisesti rapattiin. Hirsiseinän päälle tehtiin erikoinen kevytbetoniulkoseinä. Sitä käytiin ihmettelemässä aina ulkomaita myöten.
Hietala toimi virka-asuntona vuoteen 1964 ja sen jälkeen toimistona. Vuodesta 1975 Helsingin kaupunki on ollut omistajana ja huvila vuokrattuna asunnoksi. 

Jalmari Syvähuoko rakennutti 1920-luvulla huvilansa pohjoispuolelle puutarhurin asunnon ja 4 680 neliön muotopuutarhan. Sen piirsi todennäköisesti aikansa kuuluisa vihersuunnittelija Paul Olsson. Vanhahtavaan 1800-luvun tyyliin tehdyssä puutarhassa oli ruusutarha ja joonialainen pylväikkö, joka on yhä jäljellä. Puutarhan kasvihuoneissa kasvatettiin mm. viinirypäleitä. 

Puiston peruskorjaus aloitettiin kesällä 2006. Tarkoituksena on palauttaa puisto alkuperäiseen asuunsa. Tällöin itälaidan koivukujanne säilytetään ja länsilaidan lehmuskujanne uusitaan. Keskikäytävän puoliväliin tulee ympyräaihe, johon sijoitetaan aurinkokello ja koristeistutuksia. Kaikkiaan puistoalueen pinta-ala on 3,5 hehtaaria. Sinne rakennetaan kaksi pelikenttää. Muotopuutarhan ja koulun välinen alue säilytetään metsikkönä, joka palvelee myös opetuskäytössä.

..

7 Hiekkalaiturinaukio

Hiekkalaiturinaukion suunnittelivat Kirsti Sivén ja Timo Vormala. Se valmistui 2001. Yleisen arkkitehtuurikilpailun rantatontista voitti ehdotus, jossa tavanomaisen kerrostalopihan asemasta olikin venesatama ja toriaukio. Suunnittelijat halusivat korostaa yhteistä, julkista tilaa. Kortteli on vielä Kallahtea, mutta ennakoi ilmeeltään jo Aurinkolahden rakentamistapaa.

..

8 Hiekkajaalanranta

Kun Sasekan tehdasrakennuksia purettiin, kaupunkisuunnitteluviraston Vuosaari-toimisto pyysi taideteollisen korkeakoulun opiskelijoita miettimään, miten hiekkasiilosta saataisiin muisto Sasekan tehtaasta. Opiskelijat ja arkkitehdit muovasivat hiekkasiilon perustasta ja kuljettimen kannattimesta taideteoksen.

Talvisin jäätilanteen salliessa tästä alkaa myös latu, jota pitkin pääsee hiihtämään Uutelan ja Kallahdenniemen ympäri sekä edelleen sisäsaaristoon tai mantereen latuverkkoon. 

Rannassa on asukkaiden epävirallinen avantouintipaikka. Hiekkajaalanrantaan on kiinnittyneenä ravintolalaiva Marival II. Se ajaa kesäkaudella Vuosaaresta Kauppatorille ja takaisin Vuosaareen.

Kallahden rannasta näkyy Kallahdenniemestä esiin pistävä Leppäniemi, josta juoksijalegenda Paavo Nurmi hankki huvilatontin 1939. Sen rannalla Porsassaaressa näkyy Nurmen rantasauna. Paavo Nurmi kuoli Vuosaaressa lokakuussa 1973. Porsassaari on edelleen yksityisessä omistuksessa.


Veneistä

Kaksikantinen matkustaja-alus Marival II on laskettu vesille Gdanskissa Puolassa vuonna 1965 Magda-nimisenä ja tuotu 1995 Suomeen, jossa sen sisustus ja koko tekniikka uusittiin 1998. Laivan kapasiteetti on 90 matkustajaa, pituus 22 metriä ja suurin nopeus 9 solmua.  Kallahden maisemissa on nähty myös harvinainen puinen Utö-risteilijä. Sen pituus on 12,35 metriä ja purjepinta-ala 48 neliömetriä. Avomerikelpoista venetyyppiä valmistettiin vuonna 1949 Turussa 14 kappaletta.

..

9 Kaunissaaren yhteyslaiva

Hiekkajaalanrannasta pääsee Kaunissaareen kesäisin vuorolaivalla. Matkaa on 22 kilometriä ja matka-aika noin 40 minuuttia. Kaksi kilometriä pitkä Kaunissaari sijaitsee Sipoon saaristossa, ja se on Helsingin suurin saari. Kaunissaareen perustettiin ulkoilupuisto 1959. Sen pinta-ala on sata hehtaaria ja vesialuetta on 790 hehtaaria. 

Höyrylaivaliikenne Helsingistä itäiseen saaristoon alkoi 1860-luvulla, kun huvilatonttien lohkominen rälssi- ja perintötiloista vapautettiin. Vuosaaressa laivat pysähtyivät Ison Kallahden laiturissa harjun toisella puolella.

Jopa kahdesti päivässä kulkeva laiva helpotti kesäisin liikennettä niin paljon, että Vuosaaren ja Puotilan maanomistajat rakennuttivat 1872–74 Degerön kanavan, joka lyhensi matka-aikaa entisestään noin tuntiin. Vuonna 1928 Vuosaareen liikennöitiin kahdella laivalla, joiden nimet olivat Kallvik ja Astrid. Vartiokylään ajoivat Botby, Vappu ja Susanna. Myös Sipoon laivat pysähtyivät tarvittaessa Vuosaaressa tai ottivat matkustajia mereltä. Liikennöinti loppui 1944, kun Suomi joutui luovuttamaan melkein kaikki höyrylaivansa sotakorvauksena Neuvostoliitolle.

..

10 Saseka

Saseka ja Lohjan Kalkki -nimiset yritykset ostivat Nordsjön kartanon ja laajat hiekkamaat 1937. Tehtaiden pääomistaja oli tuolloin vuorineuvos Petter Forsström, lempinimeltään Kalkki-Petteri. 

Saseka (lyhenne sanoista ”santa-sementti-kalkki”) teki hiekkatiiliä ja Siporex-kevytbetoniharkkoja. Vuosaaressa oli kaikki, mitä tehdas tarvitsi: valtavat hiekkaesiintymät. Sasekan toiminta loppui joulukuussa 1978.

Tiilitehtaan sijoittaminen meren läheisyyteen helpotti tuotteiden kuljetuksia ja mullisti rauhallisen huvilayhdyskunnan elämän. Työvoimaa tehdasalueen rakentamiseen tuli Vuosaaresta ja koko Etelä-Suomesta. Osa jäi yhtiön palvelukseen pysyvästi sulautuen valmiiksi kaksikieliseen kantaväestöön.

Sasekan kemisti Lennart Forsén kehitti yhdessä ruotsalaisen kollegansa Ivar Eklundin kanssa uudenlaisen höyrykarkaistun kevytbetonin, siporexin. Se on edelleenkin monikäyttöinen rakennusmateriaali. 

Yritys menestyi hyvin. Se piti myös huolta työntekijöistään vanhan ajan tyyliin: rakennettiin asunnot ja järjestettiin palvelut sekä vapaa-ajan toiminnat. Nykyisin Saseka-talona tunnetusta ruokalasta (rakennettu vuonna 1947) tuli koko kylän toiminnallinen keskus, jossa pidettiin juhlia ja kokouksia. Ruokalassa perustettiin nuorisoseura, marttayhdistys ja kuoro sekä VPK.

Marttayhdistyksen vuotuiset lastenjuhlat olivat 50- ja 60-luvuilla suuria tapauksia. Vuosaaressa asunut näyttelijäpari Irma Seikkula ja Toivo Mäkelä ohjasi joka vuosi hienon satunäytelmän.

Tehdastoiminta aiheutti myös melua ja saasteita. 1940-luvun lopulla alkoivat vanhat huvila-asukkaat muuttaa pois alueelta. Tehtaan väkimäärä sen sijaan kasvoi: 1949 Sasekan alueella oli jo 700 asukasta. 

Tehtaan johto oli alusta saakka aktiivinen myös Helsingin kaupunkisuunnittelussa. Yhtiö teetti 1942 Vuosaareen rakennuskaavan, mutta se ei toteutunut. Monenlaisia suunnitelmia pikaraitioteineen ja suursatamineen tehtiin vuosien varrella. 

Työikäisen väestön äkillinen maaltamuutto ja pääkaupungin paheneva asuntokurjuus pakottivat päättäjät toimenpiteisiin. 1963 alkoi massiivinen uudisrakentaminen Vuosaaren keskiosiin Sasekan maille. Kaupunki osti loputkin tehtaan alueet laajoine hiekkakuoppineen 1975. Sasekan toiminta loppui joulukuussa 1978. Kaupunkisuunnittelijoille jäi vapaat kädet suunnitella Etelä-Vuosaarta.

Nykyinen Saseka-talo on ainoa tehtaasta jäljelle jäänyt rakennus. Se palvelee nyt lähiympäristön asuntoyhtiöiden omistamana toimintakeskuksena, jonka suojissa on monipuolista taide- ja harrastustoimintaa sekä liikunnan ja hyvän olon palveluja. Talosta voi vuokrata sali- ja kokoustilaa sekä saunan.

..

11 Asukastalo Vietto

Kaivonkatsojanpolulla toimi pitkään Vietto-niminen asukastalo, jota käytettiin mm. perhejuhlien ja yleisötilaisuuksien pitopaikkana. Kerhotoimintaa varten Vietossa oli lisäksi pienempi tupa ja keittiö. Talon erikoisuutena oli nikkaritila.

..

12 a Palo-Wassen huvilat

Suutari Ullman rakensi 1800-luvun lopulla kaksi huvilaa pelkkään hiekkakuoppaan (nykyisin Ullaksenpuisto). Suutari hankki näin lisätuloja. Suuri keltainen huvila Lill Kallvik sai heti ensimmäiseksi vuokralaisekseen kenraali Neoviuksen, joka oli vuokralaisena useita vuosia. Tätä hämmästeltiin kovasti, sillä ympäristö oli karua hiekanottoaluetta, mutta paikalliset olivat todenneet sen kelvanneen, koska Kallahdelle oli niin kaunis maisema. 

Brandis I puolestaan oli pieni mökki, ilmeisesti lautarakenteinen. Vuokralaisina olivat kenraali Neoviuksen tytär ja poika (suku muutti sittemmin nimensä Nevanlinnaksi). Mökkiä ei ole enää, mutta piha-alue on havaittavissa maastossa noin 10 metriä Brandis II:n länsipuolella kävelytien toisella puolella. 

Helsingin palomestari Gösta Wasenius vuokrasi Lill Kallvikin noin 1905. ”Palo-Wasse” työskenteli Helsingin palontorjuntapäällikkönä 46 vuotta ja oli hyvin arvostettu henkilö. Hän edisti voimisteluharrastusta, uintia ja yleisurheilua ja oli Suomen olympiakomitean puheenjohtajana 1909–29.
Iloluontoisella herralla oli kaksi veljeä: hammaslääkäri Ernest eli ”Hammas-Wasse” ja gynekologi Hannes eli ”Pihti-Wasse”. Kerrotaan, että tunnettu kalamies Palo-Wasse oli ollut kerran Nuotta- ja Neitsytsaaren välisellä pienellä Sisartenluodolla mahallaan auringonotossa, kun eräs toinen kalamies kulki veneellään ohi ja huuteli, että ”mitä se Wasse siellä mahallaan makaa!” Tämä oli vastannut väsyttävänsä suurta haukea.


Palo-Wasse osti sittemmin Ullmanilta kaikki kolme huvilaa 10 000 markalla. Maat hän lunasti kartanolta 1924. Palo-Wassella oli viisi lasta. Koko perhe asui kesät Lill Kallvikin huvilalla. Tyttärentytär Brita Thelestam muisteli viettäneensä alueella kesänsä yli 60 vuoden ajan. Wasenius rakennutti rapatun Siporex-talon Brandis II:n vasta 1952. Sen alakerrassa on tilava talli hänen poikansa ratsuhevoselle.

Palo-Wasse aloitti alueella puutarhanhoidon vuonna 1910–15. Waseniukset rahtasivat ilmaista hevosen lantaa Helsingin paloasemien talleilta ja saivatkin paikan pian kukoistamaan. Brandis I -mökin edustalle perustettiin rantaan asti ulottuva nurmialue, keittiöpuutarha ja kukkaistutuksia. Palo-Wasse kuoli 1940, jolloin palstat jaettiin lapsille. 

1969 Helsingin kaupunki osti koko alueen. Brandis II:een tuli vuokralle ruotsinkielisen työväenopiston toverikunta. Vuodesta 1970 lähtien Lill Kallvik on toiminut Vuosaaren Venekerhon kerhotalona.

..

Lähde: Torolf Lassenius: Elämää Vuosaaren Kallahdessa

12 b Ullaksenpuisto

Kaupunki kunnosti alueen 1995 Ullaksenpuistoksi, suunnittelijana Ympäristötoimisto Oy. Pinta-alaltaan 4,5 hehtaarin metsäpuutarha on pyritty rakentamaan puita säästäen. Maanpintaa peittää vain ohut kerros kariketta, joka on hyvin arka kulutukselle. 

Puistokäytävien risteyksiin on muodostettu pienet aukiot, joille on istutettu mm. kanervaa, tuivioita ja juhannusruusua. Puistoalueella on vanhoja huviloita ja piharakennuksia. Huviloita ympäröivät erikokoiset puutarhat. Kunkin huvilan kunnossapidosta vastaa huvilan vuokralainen. Puistossa on koira-aitaus, kaarisilta, grillipaikka ja näköalalaituri.

Ullaksenpuistossa on myös Talvisodan aikaisen Lentolaivue 36:n muistomerkki. Pikku Kallahdesta laivue lensi Suomenlahdella ja etsien erityisesti sukellusveneitä. Tiedustelulennot tehtiin vesitasolla.
Sodan ensimmäisenä päivänä lentäjät näkivät Neuvostoliiton pommikoneet matkalla Vuosaaren yli Helsinkiin. Meren jäädyttyä laivueen kalusto siirrettiin Malmin lentokentälle, mutta lentäjät ja muu henkilöstö olivat majoitettuina Sasekan tiloihin ja Kallahden huviloihin koko sodan ajan.

..

13 Villa Ullas

Villa Ullas on Vuosaaren vanhimpia rakennuksia. Suutari Gustav Ulmanen ja hänen vaimonsa Maria Sjöblom, Sjökullan torpan tytär, asuttivat torppaa 1890–1905. Sitä sanottiinkin sittemmin Ullmanin torpaksi. 

Myöhemmin torppaa laajennettiin ja se toimi pitkään Waseniuksen suvun kesäasuntokäytössä. Helsingin kaupunki osti torpan 1969 ja piti siinä useita eri vuokralaisia: viimeisenä niistä oli Talikkalan raittiusseura. Rakennus oli lopulta pahasti rappiolla, ja kaupunki päätti peruskorjata sen. Kunnostustyöt teki lastensuojelunuorten työllisyyskoulutusorganisaatio. Peruskorjaus valmistui 1995. Sama ryhmä ylläpitää torpassa nyt kuuluisaa kahvio Ullasta. Sisällä on edelleenosin Ulmasen ja Waseniusten aikainen vanha interiööri komeine leivin- ja kaakeliuuneineen.

..

14 Villa Barrdoft

Kaupungin nuorisoasiainkeskus järjestää Barrdoftin huvilassa eli Kesärannassa nuorisolle kesätoimintaa. Barrdoftin (= havuntuoksu) huvilan rakensi eversti Georg Didrik von Essen ja viereen Svalbon (= pääskynpesä) eversti Fredrik Paul Johannes von Tobiesen 1911–1912. Molemmat miehet olivat innokkaita purjehtijoita. 

Kumpikin oli tuolloin luopunut sotilasurastaan. He toimivat Helsingin Raitiotie- ja Omnibus-Osakeyhtiön liikennepäällikkönä ja apulaisliikennepäällikkönä. Von Essenistä tuli sittemmin kenraalimajuri ja mm. suojeluskuntien ylipäällikkö. Villa Svalbo paloi pahoin helmikuussa 2010 ja se purettiin. 

..

15 Kallahdenharju

Kallahdenharju syntyi 12 000 vuotta sitten mannerjäätikön sulamisvesien kasaamana. Se kuuluu harjujaksoon, joka jatkuu Tikkurilan kautta Hyvinkäälle asti. Punkaharjun kansallismaisemaa muistuttava tyvi on niemen korkein kohta, suojeltu vuonna 1973. 

Harjun laen kilpikaarnamäntymetsä on vasta noin 150-vuotiasta, koska Krimin sodan aikana myös Vuosaaresta kaadettiin paljon metsää linnoitustarpeisiin. Harju jatkuu kaakkoon matalampana ja vielä neljä kilometriä merenpohjassa. Vedenalaisen osan korkeimmat kohdat näkyvät nyt saarina. Rantatasanteet jäävät veden alle merenpinnan ollessa korkealla. Rannan tuntumassa kasvaa tervaleppää. 
Vanhoissa puissa on paljon tikkojen hakkaamia koloja, joissa pesii muitakin kolopesijöitä. Lintujen tarkkailija voi helposti havaita myös harvinaisempia lajeja. Harvinaisia kasveja harjulla on mm. pohjanvariksenmarja. Kallahden harju on kolmas Helsingissä rauhoitettu luonnonsuojelualue ja kuuluu kaupungin ainoana valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.

Harju, rantaniitty ja niemeä ympäröivä vesialue puolestaan kuuluvat Natura 2000 -ohjelmaan. Suojelualueen pohjoispäässä on opastetaulu. Liikkuminen on rajattu vain merkityille poluille, koska harjuluonto on helposti kuluvaa. Opasteet on uusittu keväällä 2006.

..

16 Villa Tallmo (Ravintola Maininki)

Achillesin pariskunnalla oli Kallahdessa lähes kuusi hehtaaria maata, jolle rakennettiin vuonna 1910 kesähuvilaksi Villa Tallmo. Perusteellisesti korjattuna se on nyt tilauskäytössä. Villa Tallmo oli kauan vuokrattuna Helsingin Insinööreille, jotka muun muassa vetivät sinne vesijohdon. Nykyään Tallmossa toimii kesäravintola Maininki. 

..

17a Villa Achille

1800-luvun loppupuolella varaton Bertha Lagus tuli Viipurista Helsinkiin opiskelemaan laulajaksi, mutta päätyikin naimisiin vuonna 1896 norjalaisen sillikauppiaan Sören Bernerin kanssa. Tämä kuoli jo 1902 ja jätti Berthan leskeksi kolmen pienen lapsen kanssa. 

Berthalle jäi myös hyvin hoidettu sillikauppa. Viimeisinä vuosinaan Sören oli palkannut konttoriinsa saksalaisen Fritz Achillesin. Nuoret rakastuivat ja menivät naimisiin 1903. Näin Fritzistä tuli sillikaupan toimitusjohtaja vain 26 vuoden iässä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Achilles oli saanut haltuunsa myös maihin ajautuneen tukkierän, jonka sanottiin olleen tarkoitettu Helsingin maa- ja merilinnoituksen vallitustöihin. Tästä materiaalista rakennettiin 10-luvun lopulla Vintervilla eli talvihuvila (nykyään Villa Achille). 

Rakennus on kaksikerroksinen norjalaistyylinen hirsihuvila, jonka piirsi arkkitehti Lüsch. Lisäksi alueelle rakennettiin huvilavahdin mökki, asunnoksi muutettu karjasuoja, kolme pienempää huvilaa, kasvihuone, rantasauna, tenniskenttä ja pommisuoja.

Alue jaettiin suvun kesken 1950-luvulla, mutta vuonna 1967 kaikki myytiin rakennusliike Polarille. Yhtiö suunnitteli aluksi rakentavansa alueelle rivitaloja. Kun suunnitelmat venyivät, kesähuvila ja vahdinmökki siirtyivät kaupungille 1971 ja loputkin alueesta 1990. Villa Achilles oli vuosikausia mm. Helsingin Raittiuskeskuksen hallussa. Vuonna 2004 Helsingin kaupunki vuokrasi huvilan yksityiselle catering-yritykselle.

..

17 b Vesitorni

Villa Talmon ja Villa Achillen välissä sijaitsevassa vanhassa vesitornissa on erikoinen paanupinta. Rakennus on suojeltu. Sen historiaa ei tunneta. Helsingin Vedestä arvellaan, että torni olisi ollut väliaikainen vesitorni. Sitä olisi käytetty ennen kuin nyt jo purettu Merikorttikujan tornia oli vielä olemassa. Se tiedetään, ettei puinen vesitorni ole ollut yleisen verkoston osa.

Leikosaarentien nykyisen linjauksen molemmin puolin oli aikoinaan laaja hiekkakuoppa-alue, jossa oli vedenottamo ja pumppaamoita, mutta tornia alueella ei ollut.

..

18 Kallahden kenttä

Kallahden kentällä on kesällä tenniskentät ja talvella jääurheilulle avokenttä ja jääkiekkokaukalo. Paikalla oli aiemmin päähuviloihin (Achille ja Tallmo) liittyneet kolme ”huvilaa”, joista eteläisin on vielä tallella. Se sijaitsee kentänhoitorakennusten yhteydessä. Pientä huvilaa vuokrattiin kesäaikoina, ja jossain vaiheessa se oli myös huviloiden autonkuljettajan käytössä.

Kentän keskiosassa ollut huvila oli puutarhurin käytössä. Ympärillä oli mm. kasvihuoneita ja tenniskenttä. Kentän länsireunalla oli ns. navettahuvila, joka paloi 2004. Rakennus toimi päähuviloiden navettana, kunnes se remontoitiin kentän rakentamisen aikoihin kentänhoitajan asunnoksi. Paikalla on vielä näkyvissä rakennuksen sijainti ja kaivo.

..

19 Kallahden koulurakennus

Merilahden peruskoulu sijaitsee Kallahden luonnon läheisyydessä. Siinä on liikuntahalli, tenniskenttä ja kasvihuone, ja se on hyvä ympäristö liikunta- ja luontopainotteiselle opetukselle. Koulu on Korkeasaaren eläintarhan kummikoulu.

Pihalla on Pekka Jylhän tilateos Kohtaaminen. Jylhän teokseen kuuluu läpivärjätystä rakennusbetonista valettuja arkkitehtonisia perusmuotoja: pallo, suorakaide ja suippokärkinen pyramidi.

Koulu valmistui 1992, ja sen suunnitteli Erkki Valovirta. Viipalekoulu valmistui 1996. Vuonna 2001 koulusta tehtiin yhtenäinen peruskoulu luokille 1–9. Koulun oppilasmäärä on yli 500.

..

20 Vanha tienpohja

Kallvikintie halkaisee Vuosaaren pohjois-eteläsuunnassa ulottuen Porvoontieltä Kallahdenniemelle.

Nimitys Neder Kalvijk esiintyi kartoissa jo vuonna 1698. Tien pohja on osittain merkitty jo 1700-luvun loppupuolella ns. Kuninkaan kartastoon.  1873 tehdyssä venäläisessä topografikartassa Kallvikintie ulottuu etelässä Kuningattareen asti (= Kallahdenniemen kärki). Tietä käytettiin 1900-luvun vaihteessa lähinnä Vuosaaren huviloiden välillä kulkemiseen.

Helsinkiin matkustettiin kätevimmin höyrylaivoilla. Maitse oli ensin taivallettava 25 kilometriä kärrypolkua Helsingin pitäjän keskukseen Malmille, josta oli junayhteys kaupunkiin. Hevoskyyti kaupunkiin Viikin kautta saattoi kestää kuusikin tuntia – talvisin jääteitä myöten ainoastaan kolme.

Vanhaa uraa on vielä jäljellä mm. Lahdenväylän itäpuolella ulkoilureittinä. Vasta Kulosaaren silta ja kestopäällystetyn uuden Porvoontien valmistuminen 1938 kytkivät Vuosaaren kiinteästi pääkaupungin tieverkostoon.

..

21 Pohjavedenpuisto (Harjukallio)

Kallio kohoaa 29 metriä merenpinnan yläpuolelle. Mäellä on ollut perimätiedon mukaan entisinä aikoina valtava kyläkeinu, joka on toiminut nuorison kokoontumispaikkana. Myös Vuosaaren vesitornia suunniteltiin ensin Harjukalliolle. Pohjavedenpuisto on luonnonpuisto.

..

22 Kallahden aluesuunnittelu

Kallahtea on rakennettu koko 1990-luku. Sen kortteleissa näkyy paluu kaupunkisuunnittelun perinteisiin ideaaleihin. Haluttiin taas perinteistä kaupunkitilaa: selkeitä rakennuksien rajaamia katuja ja aukioita sekä kantakaupunkimaisia korttelipihoja. Kallahti on myös tiiviimpi kuin Meri-Rastila, joka suunniteltiin hieman aiemmin, ilman varmuutta metron tulosta. 

Kilometrin säteellä metroasemasta rakennustehokkuus kasvaakin aidoksi tytärkaupungiksi: hyvät yhteydet mahdollistavat enemmän asukkaita, jolloin alueelle saadaan myös paremmat palvelut. Asukkaita alueella on runsaat 7 000.

Suomen asuntotuotannossa tapahtui muutos 1970-luvulta alkaen, kun ns. metsälähiöiden huonot puolet alkoivat paljastua. Nyt haluttiin tiiviimpää kaupunkia mielellään raideliikenteen varteen. Samalla painopiste siirtyi vuokra-asuntotuotantoon, jota tuki Valtion asuntorahasto. Kaupungin suunnitelmat Rastilassa, Kallahdessa ja Mustalahdessa kuitenkin viivästyivät valitusten vuoksi. 1980-luvulla koko Vuosaareen valmistui vain noin 1 000 uutta asuntoa. Asukasluku oli vuosikymmenen puolivälissä 14 000.

Pian kaupunki alkoi taas suunnitella Vuosaareen kymmenientuhansien asukkaiden lisärakentamista: puhuttiin jopa 55 000 asukkaasta. Tästä tietysti kauhistuttiin, ja välittömästi nousi kansanliike Vuosaari-Seuran johdolla. Laadittiin vastasuunnitelmia, joissa oli pienimmillään vain pari–kolmetuhatta uutta asukasta. Vuonna 1990 perustettiin Pelastetaan Vuosaari! -kansalaisliike, joka keräsi 15 500 nimeä vetoomukseensa. Se kärsi tappion satama-asiassa, mutta yhdessä Paulig Oy:n kanssa voitettiin asukasmäärässä: uudet suunnitelmat tehtiin vain 40 000 asukkaan pohjalta, ja niihin sisältyi metro sekä kunnollinen aluekeskus.

Jatkosuunnittelua tehtiin yhteistyössä kaupunkisuunnittelijoiden kanssa. Aktiivisuus oli johtanut pidemmälle kuin koskaan: asukkaat olivat päässeet Helsingissä ensi kertaa osapuolena mukaan suunnitteluprosessiin. Itse Kallahti rakennettiin suunnittelukilpailun voittaneen Raimo Teränteen ehdotuksen (1987) mukaisesti. Sitä ei enää juurikaan vastustettu, koska paikalla olivat aiemmin Sasekan tiilitehtaat ja hiekkakuopat. Maisemat olivat karut: montuilla kuvattiin ainakin 1957 Pekka ja Pätkä Suezilla ja vuonna 1962 Villi Pohjola -elokuvaa.

..

23 Asukastalo Parkki

Parkki-talossa (Kaivonkatsojantie 4 ) toimi pitkään asukastalo, jossa oli salin ja keittiön lisäksi musiikin harrastamiseen tarkoitettu tila sekä ajoneuvojen korjaustila. Korjaamossa asukkaat voivat kunnostaa ajoneuvojaan tuomalla mukanaan varaosat ja tarvikkeet sekä tarvittavat työkalut. Korjaamossa oli yleisessä käytössä painepesuri, MIG-hitsauskone, pylväsporakone, paineilmatyökaluja, runsas valikoima käsityökaluja sekä kuusi lukollista pukukaappia.

..

24 Mustankivenpuiston koulurakennus ja korttelitalo

Puiston reunalla sijaitseva Puistopolun peruskoulu ja korttelitalo valmistuivat 1998, suunnittelijat olivat Markku Erholz ja Pentti Kareoja. Koulu on muodoltaan kampamainen ja siinä on suuret ikkunat ja metallirakenteet. Valoisassa rakennuksessa on neljä solua, joissa kaikissa on viisi luokkahuonetta, oppitilana käytettävä aula sekä opettajien työtila. Solut muodostavat puiston puolelle suojaisat kotipihat. 

Luokkahuoneiden lisäksi koulussa on kirjasto, liikuntasali, monitoimitila saunoineen sekä ilmaisutaidon sali. Koulussa toimivat luokat 1–6. Oppilaita on noin 420. Yksi valmistavan opetuksen luokka auttaa saavuttamaan valmiudet koulunkäyntiin tavanomaisessa luokassa. 
Mustakiven koulun opetuksessa painotetaan ilmaisutaitoa, ympäristökasvatusta ja luonnontieteitä. 
Mustakiven korttelitalo sijaitsee entisen kivilouhimon paikalla.

Aikaisemmin näillä kohdin kulki kaunis harjutie Sasekalle. Korttelitalon fasadina on Markku Pääkkösen 1999 suunnittelema pastellisävyinen väriteos Enkelin tikapuut.

Koulun vieressä on Kallahden nuorisotalo, joka on valmistunut 2000. Talossa on avoimia harrastuskerhoja, viikonlopputoimintaa, kursseja ja koulutusta sekä bänditoimintaa.

..

25 Vuosaaren kruunu -talot

Vuosaaren kruunun vuonna 2000 valmistuneet talot suunnitteli suunnittelukilpailun voittanut arkkitehtitoimisto Brunow & Maunula. Katoksilla toisiinsa kytketyt kuusi kerrostaloa muodostavat Mustankiven puistolle komean kruunun.