Keski-Vuosaaren kotikaupunkipolku

Versio 2006
Kohteita 24 kpl
Reitin pituus 4 km
Kohteet kartalla kevyempi mobiiliversio ja raskaampi tulostusversio
Toimittanut Pauli Saloranta

Vanhat puistoalueet, puistomaiset pihat ja väljä arkkitehtuuri ovat Pohjois- ja Keski-Vuosaaren ominaispiirteitä. Vuosaaren keskuspuistoa kohennetaan alkuperäissuunnitelmia kunnioittaen.

Mustavuoren luonto kukoistaa etenkin keväisin. Linnoitukset tykkiteineen välittävät alueen historiaa. Vuosaarenhuipusta on muodostunut ainutlaatuinen luonto- ja retkikohde.

Pääset kotikaupunkipolun kohteisiin joko vierittämällä sivua alaspäin tai klikkaamalla sisällysluettelon linkkiä:

1 Pohjoinen ostoskeskus
2a Ilveskorvenpuisto
2b Asuntosäästäjät ry
2c Kangaslampi
3 Tykkitie ja Kurkimoision kivipaasi
4 Broändan purolaakso
5 Nordsjö folkskola
6 Tilapäisen elementtikirkon paikka
7 Asunto-osakeyhtiö Säästöpurje
8 Purettu vesitorni
9 Vanttikallio
10 Helander-koti
11 Asunto-osakeyhtiö Säästökannas
12 Lämpökeskus
13 Terassitalot
14 Entinen kirjasto
15 Suo ja pitkospuut
16 Punakiventien koulurakennus
17 Leikkipuisto Lohikäärme
18 Vuosaaren kirkko
19 Rosarium
20 Keto
21 a Soistuva maa
21 b Vuosaaren keskuspuisto
22 Koukkusaarentien koulurakennus
23 Vuosaaren kenttä
25 Laivatalot
24 Heteniityntien koulurakennus

..

1 Pohjoinen ostoskeskus

Pohjoinen ostoskeskus valmistui 1965 ja sen suunnitteli Lauri Silvennoinen. Osin kaksikerroksisen, tasakattoisen ostoskeskuksen julkisivut ovat alun perin betonia ja mineriittilevyä. Rakennuksen keskelle jää klassisen pation henkinen, suojaisa sisäpiha. Itäpuolisella autojen kääntöpaikalla on aikaisemmin toiminut tori. Vuosaaren pohjoinen ostari on Helsingin 10 arvokkaimman 60-luvun ostoskeskuksen listalla. Kaupunkisuunnitteluvirasto esittää ostoskeskuksen suojelemista ajalleen tyypillisenä ja alkuperäisenä säilyneenä.

Vuosaaren lähiöasema on asukkaiden yhteinen olohuone Keski-Vuosaaressa, ja samalla se on vanhan Vuosaaren ainoa asukastalo. Lähiöasema perustettiin Vuosaaren lähiöprojektin aikana 1997 ja on nykyään Helsingin itäisen sosiaaliaseman Vuosaaren toimipisteen isännöimä. Lähiöasemalla voi poiketa tapaamaan muita, juomaan kupin kahvia, surffailemaan internetissä tai lukemaan päivän lehteä. Lähiöasemalta löytyy myös infoa alueen tapahtumista ja esimerkiksi lähiöliikunnasta. Asukkaiden käytössä on kopiokone. 

Lähiöasemalla on myös pieni kierrätyspiste. Aseman noin 100 neliömetrin tiloja voivat käyttää asukkaiden kerhot ja harrastuspiirit. Vuosaaren harrastajakirjoittajat, englannin kielen keskustelupiiri, kuvataidepiiri, venäläinen teatteri ja nuorisoasiainkeskuksen nuorten ryhmä kokoontuvat tällä hetkellä Lähiöasemalla. Tila sopii myös muuhun kokoustoimintaan.

..

2 a Ilveskorvenpuisto

Ilveskorvenpuisto on saanut nimensä Vuosaaren rakentamisen primus motorin, maisteri Martti Ilveskorven (1908–73) mukaan. Kolmisenkymmentä vuotta vanha puisto on vihreä keidas asutuksen keskellä. Puistossa on pienille ja isoille lapsille omat leikkialueensa. Puiston keskellä on pyöreähkö Kangaslampi, jota ympäröi kävelytie. Lammelle on rakennettu kaksi puulaituria. Puistoa koristavat kiviveistokset ja kasvikunnan kaunottaret: hortensiat, perennat, vesikasvit sekä komeat lehtikuuset, terijoensalavat. Kangaslammen eteläpuolelle on palautettu pieni suoalue. Puiston pinta-ala on 2,6 hehtaaria.

Puistossa tehtiin 1998 perusparannus osana Vuosaaren lähiöprojektia 1996–99. Laaja hanke suunniteltiin kaupungin, vuosaarelaisten järjestöjen sekä lähiöarkkitehti Mikko Tainion yhteistyönä. Onnistunut lopputulos on palkittu julkisilla tunnustuksilla. 

Aikaisemmin Kangaslammenpuistona tunnettu puisto nimitettiin 1980-luvun alussa Ilveskorvenpuistoksi, Asuntosäästäjät ry:n perustajan Martti Ilveskorven mukaan. 
Peruskorjauksen yhteydessä puistoon pystytettiin puinen ilvesveistos ja vuosaarelaiseen kiveen kiinnitettiin Martti Ilveskorven muistolaatta. Puistoa koristavat myös kuvanveistäjä Olli Salon ajattomat graniitti- ja spektroliittiveistokset Putkisto I–II ja Propelli I–II. Puistossa kasvaa mm. korpikaislaa, osmankäämiä, rohtoraunioyrttiä, litulaukkaa ja keltamoa. Puustoon kuuluvat terva- ja harmaaleppä, suomen- ja ruotsinpihlaja sekä terijoensalava.

..

2 b Asuntosäästäjät ry

Sotien jälkeen Helsinki kasvoi nopeasti. Asunto-olot heikkenivät ja uudenlaisia asumismuotoja etsittiin. Näistä esimerkkinä nousivat puutarhakaupunginosa Tapiola ja metsäkaupunginosa Vuosaari.

Molempien alueiden suunnittelussa yhdistettiin luonnonläheisyys nykyaikaisen kaupungin mukavuuksiin. Englantilaisesta puutarhakaupungin ideasta syntyi näin suomalainen sovellus, väljä ja vihreä Tapiola. 

Tapiolan Heikki von Hertzenin veroinen visionääri Martti Ilveskorpi seurasi tarkoin Helsingin maalaiskunnan (tuleva Vantaa) kaupunkisuunnitelmalautakunnan jäsenenä Vuosaaren kaavoittamista. Hän perusti vuonna 1957 Asuntosäästäjät ry:n, joka pyrki tuottamaan tavallisille ihmisille hyvin suunniteltuja asuntoja lähes omakustannushintaan. Yhdistys sai pääkaupunkiseudulla suuren suosion: siinä oli parhaimmillaan noin 30 000 jäsentä.

Asuntosäästäjät ry rakennutti asuntoja eri puolille pääkaupunkiseutua ja oli seudun neljänneksi suurin rakennuttaja vuosina 1950–85. Erityisesti rivitaloja toteutettiin myös ns. hartiapankilla. Tulevat asukkaat osallistuivat niiden pystytykseen kykyjensä mukaan ja jatkoivat näin rintamamiestalojen rakentamisen perinnettä. Mukaan pääsemisen edellytyksenä oli jonkinlainen rakentamiskokemus ja mahdollisuus tehdä työtä 100–150 tuntia kuukaudessa. Jos tunteja ei saanut täyteen, niitä saattoi myös ostaa tai hankkia paikalle sijaisen. Rakennusalan ammattilaisten osuus oli hartiapankkikohteissa vain noin 25 prosenttia työvoimasta. 
Kaikki osallistuivat kaikkien asuntojen toteutukseen ja tietyn valmiustason jälkeen asunnot arvottiin. Omatoimisuus oli muutenkin Vuosaaressa arvossaan. Vuosaarelaiset asunto-osakeyhtiöt perustivat 1965 Vuosaari-Säätiön jatkamaan Asuntosäästäjät ry:n työtä mm. kunnallistekniikan ja palveluiden järjestämiseksi. 

Kun vuosaarelaiset kyllästyivät kiertämään vanhaa tietä kaupunkiin Vartiokylänlahden ympäri, rakennettiin oma silta. Hankkeen järkevyyttä epäiltäessä Martti Ilveskorven kerrotaan sanoneen: “Aina joku hyvän sillan ostaa.” Ja Helsingin kaupunki ostikin. Vuosaaren silta oli valmistuessaan Pohjoismaiden pisin. Se avattiin 1.7.1966. Kun tarvittiin oppikoulu: “No rakennetaan sellainen.” Asuntosäästäjien aloitteesta rakennettiin myös urheilukenttä, päiväkoteja ja valaistuja latuja.

..

2c Kangaslampi

Keskellä Ilveskorvenpuistoa sijaitseva Kangaslampi oli alunperin suolampi, jonka vaarallisista silmäkkeistä varoiteltiin lapsia vielä sotien jälkeen. 1960-luvulla lampi perattiin ja muokattiin virkistyskäyttöön. Pohjois-Vuosaaren keitaaseen istutettiin välillä jopa lohia. 

Tarina kertoo, että lammella on oma kummitus, Lammenneito. Torolf Lasseniuksen kirjan Elämää Vuosaaren Kallahdessa mukaan Lammenneito houkuttelee miehiä luokseen. Sille tielleen jäivät ne, jotka antoivat kauniin Lammenneidon houkutella itsensä.

Meillä veljeksillä oli tapana juosta kauniina kesäiltoina lammelle ja takaisin. Vaatetuksena oli useimmiten lyhyet uimahousut. Yhdellä reissulla näimme tutun eukon lammen lähellä. Ohitimme eukon takaa hänen näkemättään, ja riensimme toista tietä kotiin. Kotona vaihdoimme vaatteet. Kun järkyttynyt eukko ehti meille kotiin asti, hän kertoi nähneensä kaksi Lammenneitoa ja siihen uskoon eukko jäi.”

Kaupunkitarinoita liikkuu myös siitä, mitä kaikkea roinaa pohjasta löytyi lammen peruspuhdistuksen yhteydessä. Joku kertoi traktorista, toinen autonromusta, puukengistä, viinapulloista ja työkaluista.

Kangaslampea kunnostettiin viimeksi 1998 Ilveskorvenpuiston uudistuksen yhteydessä. Sillä on vakinainen lintukanta ja myös laulujoutsenet vierailevat lammella muuttomatkoillaan. Yöllä voi nähdä vesisiippojen saalistavan veden pinnan tuntumassa. Puiden latvojen tasalla voi taas nähdä saalistuslennoillaan pohjanlepakoita, joista on useita havaintoja muualtakin Vuosaaresta. Jäänteenä alkuperäisestä kasvaa lammen luona edelleen joitakin suokasveja kuten suopursua. Helsingissä harvinaiset pikkukarpalo ja suokukka sen sijaan ovat hävinneet. Lammen eteläpuolella on kostea painanne, josta on patoamalla ja lievästi maanpintaa käsittelemällä tehty suoalue. Suo tarjoaa mielenkiintoisen seurantakohteen puistojen käyttäjille ja koulujen biologian opetukselle. Suolta on johdettu vehreä ”viidakkopuro” lampeen. Puron padolla voidaan säädellä suon vesitilannetta. Kangaslammelle on sijoitettu kaksi kaiteilla varustettua laituria, jotka on tarkoitettu etupäässä virkistykseen.

..

3 Tykkitie ja Kurkimoision kivipaasi

Helsingin maalinnoitus rakennettiin vuosina 1914–17 osana Pietarin suojaksi toteutettua laajaa linnoitusjärjestelmää. Sen puolustus perustui jalkaväkeen ja sitä tukevaan vahvaan tykistöön. Tukikohdat muodostuivat taisteluasemista ja tykkipattereista ammusvarastoineen.
Erityisesti otettiin huomioon linnoituslaitteita yhdistävät tykkitiet, joita pitkin joukkoja ja kalustoa voitaisiin siirtää taistelujen aikana. Yhdystiet eli tykkitiet tehtiin makadammista (murskatusta kivestä, nimi keksijä McAdamin mukaan) ja mukulakivistä. Tiet ojitettiin tarkasti, jotta niitä voitaisiin käyttää myös kelirikon aikana.

Näillä paikkeilla tykkitien mutka kiersi linnoituksen tukikohtaan numero I kuuluneen tykkipatterin, jonka aseistuksena oli 152 millimetrin pronssiset haupitsit. Patterin tehtävänä olisi ollut Porvarinlahden rannassa sijainneen etulinjan tukeminen, jos vihollinen yrittäisi koukata sieltä kaupunkiin.
Paikalle suunnitellaan uutta Kurkimoision asuntoaluetta. Vuosaari-Seura on ehdottanut tykkitien linjauksen säilyttämistä alueen katurakenteissa. Alueelle rakennettava uusi Piippuhylly-niminen katu noudattaakin suunnilleen tykkitien linjausta. Tykkitien alkuperäiset rakenteet joudutaan kuitenkin purkamaan. Kiviä ehdotettiin otettavaksi talteen muiden tykkiteiden kunnostamista varten. Tien reunassa oleva vanha kivinen kilometripaasi tullaan poistamaan. Paadessa on luku 2, joka vanhojen tielinjausten mukaan on oletettu tarkoittavan matkaa Vuosaaren kartanoon.

Lisätietoa: www-sivusto Helsingin maa- ja merilinnoituksesta I maailmansodan aikana.

..

4 Broändan purolaakso

Viimeisimmän jääkauden jälkeen Broändan purolaaksossakin lainehti avovesi, kunnes Vuosaaren pääosat kohosivat merestä maankuoren oikenemisen myötä ajanlaskumme alun vaiheilla. Porvarinlahteen säilyi kuitenkin vesiyhteys, jota käyttivät ensin 700-luvulta friisiläiset kauppiaat ja sitten vuosina 800–1050 viikingit suojaisena reittinä idänretkillään, jotka ulottuivat kauas Bysanttiin saakka.

Vasta 1600-luvulla salmi kuivui maankohoamisen jatkuessa. Sen jäänne Broändan puro saa alkunsa Mustavuorelta ja yhtyy hieman alempana Mellunkylän puroon, joka laskee Vartiokylänlahteen. Paikannimi Broända (sillanpää) viittaa siltaan, joka on ollut tällä paikalla ainakin jo vuoden 1651 kartassa. Sitä ennen on mahdollisesti ollut käytössä jonkinlainen lauttayhteys. Toinen silta oli pohjoisempana Nybondasin paikkeilla. Tie kulki Viikin kautta Helsingin pitäjän keskukseen Malmille. Kaupunkiin mentäessä piti kiertää Vanhankaupunginlahden ympäri aina 1930-luvun puoliväliin saakka, jolloin uusi Porvoontie rakennettiin Herttoniemen ja Kulosaaren kautta.

Puroa pitkin kulkee edelleen kaupunginosan raja: toinen puoli kuuluu Vartiokylään ja Mellunkylään. Puron lähellä on vedenottamon lisäksi joitakin lähteitä. Molemmin puolin kasvaa kaunista kosteaa tervaleppälehtoa. Aluskasvillisuudessa ovat vallitsevina mesiangervo, korpikastikka, korpikaisla ja suo-orvokki. Broändan puron tuntumassa on säilynyt lähes yhtenäinen vyöhyke luonnontilaista ympäristöä. Se on merkittävä ekokäytävä eli kasvien ja eläinten leviämis- ja kulkuväylä.
Viereisessä Tankomäessä on osittain tuhoutunut pronssikautinen hauta sekä hiekkakuoppia ja ikivanhoja pihapiirejä. Uudempi päärakennus on vuodelta 1919. Mäen takana Fallpakassa on viljelypalstoja, joita Vuosaari-Seura vuokraa.

Muinaisruotsin sana nor tarkoittaa kapeaa salmea tai salmessa virtaavaa vettä. Näin koko saari sai salmesta nimen Norsö, josta myöhemmin vääntyi muoto Nordsjö.

..

5 Nordsjö folkskola

Ennen kuin Helsingin kaupunki osti maat, Rastilan kartano ulottui Broändan puroon asti. Helsingin maalaiskunta (= tuleva Vantaan kaupunki), johon Vuosaarikin kuului, oli 1800-luvulla pääasiassa ruotsinkielinen kuten myös Espoo ja Sipoo. 

Nordsjön kartanon omistaja, senaatin kanslisti Alexander Jansson teki vuonna 1883 aloitteen ruotsinkielisen koulun aikaansaamiseksi Porslahden tilalle. Vuonna 1895 rakennettiin ruotsinkielinen koulu alueen asukkaiden lahjoitusvaroilla. Nykyinen keltainen rakennus vuodelta 1901 on palaneen rakennuksen paikalla. Koulu toimi siinä vuoteen 1970, sittemmin tiloissa oli ruotsinkielinen päiväkoti. Vuoden 2006 kesällä kaunis hirsirakennus oli tyhjillään.

Suomenkielisten lasten oli käytävä koulua Mellunkylässä tai Puotilassa ennen kuin vuonna 1950 valmistui Rannikkopiirin koulu nykyiselle Heteniityntielle. Vuonna 1944–45 vartiokyläläiset sijoitettiin Broändan kouluun kunnes tilaa löytyi sodan runtelemasta Vartiokylästä. Mainittakoon, että koulussa on sadan vuoden aikana ollut vain kolme johtajaopettajaa: Hilma Lassenius, Elsa Nyström ja Tor-Helle Fredriksson. Kyllikki Kailarin kirjassa Maalaismaisemista Itä-Helsingiksi on sivuilla 130–143 värikäs artikkeli suomenkielisten koulujen alkutaipaleelta.

..

6 Tilapäisen elementtikirkon paikka

Vaneriementtirakenteinen, siirrettäväksi suunniteltu kirkko vihittiin käyttöön 1969. Sen suunnittelivat Bengt-Vilhelm Levón sekä Ola Laiho, joista jälkimmäinen on sittemmin tunnettu mm. Helsingin tulevan musiikkitalon arkkitehtina. Ramppi johti eteiseen, josta kirkkosali aukesi rakennuksen siipeen. Lasinen takaseinä teki tilasta valoisan ja luonnonläheisen. Kerho- ja huoltotilat sijoittuivat pitkänomaiseen päärunkoon, jonka eteläpäässä oli virka-asunnoksi tarkoitettu pieni kaksio.

Betonipilareille suoraan kallioon perustettu, noin puoli metriä maan pinnan yläpuolelle nostettu rakennus kuului ennen rapistumistaan Vuosaaren merkittävimpiin arkkitehtuurikohteisiin. Sitä esiteltiin useissa koti- ja ulkomaisissa arkkitehtuurijulkaisuissa sekä Suomi rakentaa 4 -näyttelyssä 1970. 

Suunniteltaessa ajateltiin, että kunhan Vuosaareen pian saadaan pysyvä kirkkorakennus, elementtikirkko voidaan purkaa ja koota uudelleen toiseen esikaupunkiin. Vuosaaren kirkon valmistuttua 1980 elementtikirkko palveli kerhotoimintaa, kunnes se jouduttiin sulkemaan huonon kunnon vuoksi 1990-luvulla. Paikalle rakennetaan kerrostaloja.

..

7 Asunto-osakeyhtiö Säästöpurje

Säästöpurjeeseen kuuluu 16 viisikerroksista pistetaloa Purjetiellä ja Merikorttitiellä sekä viisi kolmikerroksista lamellitaloa Kallvikintien varressa. Yhtenäiset nauhamaiset parvekelinjat luovat pistetaloihin voimakkaan ilmeen. Talot valmistuivat 1965, ja ne suunnitteli Ilmo Valjakka. Valjakan tunnetuin työ on Yleisradion päärakennus Iso Paja.

Parvekkeiden sisäseinissä on voimakas väritys. Säästöpurjeessa on 654 huoneistoa, ja se on Suomen ja Pohjoismaiden suurimpia taloyhtiöitä. Talojen ympärillä on metsäpuisto ja avarat pihatilat. Alueella on ollut alun perin kaksi korttelikauppaa, elementtikirkko ja vuonna 2005 purettu vesitorni.

..

8 Purettu vesitorni

Vuosaaren vesitorni valmistui 1964, ja se purettiin lokakuussa 2005. Veden toimittamisen lisäksi torni palveli vuosikymmeniä Vuosaaren maamerkkinä. Kun vesitornia ei enää tarvittu varsinaiseen tehtäväänsä, se sai väistyä. Kaupunki on kaavoittanut paikalle kaksi asuinkerrostaloa.

Merikorttitie 3:ssa on Vuosaari-lehden toimitus. Paikallislehti on ilmestynyt vuodesta 1965 aluksi joka toinen viikko ja myöhemmin kerran viikossa. Lehti on suosittu ja lisää vuosaarelaisten yhteishenkeä. Lehdessä otetaan vilkkaasti kantaa Vuosaaren suunnitteluun.

1970-luvulla lehti julkaisi sensaatiouutisen: Vuosaari oli julistettu itsenäiseksi kunnaksi. Se osoittautui aprillipilaksi, mutta kuvaa hyvin vuosaarelaisten tuntemuksia.

Vuonna 1984 Vuosaari-lehti palkittiin Helsingin paikallislehtikilpailussa. Päätoimittajana oli alusta lähtien aina vuoteen 2000 asti kirjailija ja kunnallisvaikuttaja Esko Honkanen. Nyt hänen poikansa Eero Honkanen jatkaa lehteä julkaisevan perheyhtiön johdossa ja päätoimittajana.

..

9 Vanttikallio

Vanttikallio kohoaa korkeimmillaan 33 metriä merenpinnan yläpuolelle ja se on Vuosaaren luonnonmaan korkein kohta. Mäen huippu kohosi luotona esiin Litorinamerestä noin 9000 vuotta sitten. Puretun vesitornin paikasta noin 120 metriä länteen löytää arviolta 2800 vuotta vanhan pronssikautinen hautaröykkiön. Se on aikojen saatossa osittain tuhoutunut.

Lahden pohjukassa Vartiokylän puolella on 30 metriä meren pinnan yläpuolelle kohoava linnavuori. Sitä pidetään Helsingin merkittävimpänä historiallisena jäännöksenä. Linnan vallit olivat moninkertaiset, paikoin miehenkorkuiset ja arviolta neljä metriä paksut. Vanhimmat rakennelmat ja esinelöydöt on ajoitettu 1200–1300-luvulle. Tuolloinhan ruotsalaisasutus levisi Uudellemaalle ristiretkien tukemana. Sitä ennenkin vuorta on luultavasti käytetty turvapaikkana. 

Maan kohoaminen jatkuu edelleen 2,5 millimetriä vuodessa, joten keskisyvyydeltään parimetrinen Vartiokylänlahti madaltuu entisestään. Järviruo’on lisäksi tilanteesta hyötyvät sini- ja merikaisla sekä vesilinnut. Ruovikoitumista edistää myös lahteen tulevan veden kiintoaine- ja ravinnekuormitus. Vuoteen 1976 saakka Mellunkylän talousviemäri laski Mellunkylänpuroon. Nykyään vain asutuksen pintavalumat (hulevedet) päätyvät purojen kautta Vartiokylänlahteen.

Vartiokylänlahtea ympäröivällä viheralueella asustaa lepakoita ja ruovikon aukkopaikoissa veden pinnassa saalistaa vesisiippoja. Korkeammalla ruovikon yllä, rantametsien reunoilla ja aukoissa voi nähdä saalistuslennoillaan pohjanlepakoita. Vuosaaren puolella lahden pohjukassa on arvokas tervaleppäkorpi.

..

10 Helander-koti

Ilmari Helanderin säätiön yksityisessä vanhusten palvelutalossa on 48 yksiötä, pariskunta-asunto, lyhytaikaispaikkoja sekä 12-paikkainen dementiayksikkö Tuomikoti.

Vuosaaren Helander-kodin palveluja käyttävät myös musiikkileikkikoulun lapset ja sotaveteraanit. Palvelukotien keittiöt palvelevat asukkaiden lisäksi lähiseudun ihmisiä. Lounaalle voi poiketa tai noutaa ruokaa mukaan. Vuosaaren Helander-koti kuljettaa lämpimät ateriat kotiin.

Liikemies Ilmari Helander (1882-1975) perusti vuonna 1967 nimeään kantavan säätiön. Sen tarkoituksena on tukea pääasiassa helsinkiläisiä vanhuksia perustamalla ja ylläpitämällä palvelukoteja. Vuosaaren Helander-kodissa ovat asuneet mm. näyttelijä Irma Seikkula ja kansanedustaja Aarne Saarinen. Palvelutalo valmistui 1990.

..

11 Asunto-osakeyhtiö Säästökannas

Säästökannas valmistui 1965 ja sen suunnitteli Veijo Kahra. Matalat lamellikerrostalot sijoittuvat viuhkamaisesti. Parvekekaiteet ovat L-muotoisia, hieman ulkonevia ja parvekkeiden takaseinien väritys vaihtelee keltaisesta punaiseen, vihreästä siniseen. Tyyli on vuosaarelainen versio De Stijl -arkkitehtuurista. Asemakaavallisesti alueella on samaa 1950-luvun henkeä kuin Munkkivuoren Ulvilantiellä. Asuntoyhtiön piha-alueet ovat vehreitä ja puistomaisia.

..

12 Lämpökeskus

Vuosaaren lämpökeskus valmistui 1973 ja sen suunnitteli Touko Neronen. Lämpökeskus on osa terassitalokorttelin kokonaisuutta, johon kuuluu myös komea männikkö. Lämmöntuotannon keskityttyä muualle tila on ollut tyhjillään, mutta rakennuksen käyttömahdollisuuksia selvitetään. Veistoksellinen rakennus suojellaan merkittävänä arkkitehtuurikohteena. Lämpökeskuksen tontilla on vireillä asemakaavamuutos. Suunnitelmien mukaan tontille rakennetaan ainakin yksi terassitalo.

..

13 Terassitalot

Asunto-osakeyhtiö Säästöniemen rakennukset valmistuivat 1969–71. Suunnittelija Touko Neronen oli saanut jo nuorena kansainvälisiä vaikutteita ja halusi kokeilla ekspressiivisen elementtiarkkitehtuurin mahdollisuuksia. Kerrostaloparvekkeet ja asuntopihat on tässä yhdistetty suuriksi parvekepihoiksi. Rakennuksen välimerellinen terassimuoto tuo lisää valoa sisätiloihin. Näin muodostuu veistoksellinen julkisivu, jota vielä korostaa pehmeä väritys.

Myös sisäänkäyntipuoli sylinterimäisine porrashuoneineen on dramaattinen. Katoille suunniteltiin kattopuutarhat ja leikkipaikka, mutta ne jäivät toteuttamatta. Alkuperäisistä ideoista tehtiin muutenkin paljon kompromisseja, sillä erikoisemmille ratkaisuille oli vaikea saada rakennuslupia. Lähimmät esimerkit terassitaloista löytyvät Laajasalon Yliskylästä ja Espoon Kivenlahdesta.

..

14 Entinen kirjasto

Kun Vuosaaresta tuli Helsingin kaupungin osa, perustettiin sinne oma kirjasto. Helsingin kaupunginkirjasto osti osakkeen Ulappasaarentie 2:ssa sijainneesta matalasta liiketalosta. Silloin rakennuksessa toimivat muun muassa pankki, rautakauppa ja elintarvikeliike.

Vuosaaren sivukirjasto avattiin 1967 ensimmäisenä johtajanaan vuosaarelainen Eila Lindqvist. Tilaa oli 340 neliömetriä. Vuosaari-lehti kirjoitti 26.10.1967: ”Kirjasto – – on valoisa ja avara, yhtenäinen huone, jossa ei ole vähääkään ahtauden tuntua”. Aluksi kirjasto oli avoinna 30 tuntia viikossa, ja aineiston määrä oli 10 000 nidettä. Vuosien varrella aineisto lisääntyi ja monipuolistui, asiakkaita tuli lisää ja lainaus kasvoi. Vähitellen kirjasto alkoi tulla ahtaaksi.

Kun tietotekniikka valtasi alaa ja 1990-luvun uusi rakentamisaalto pyyhkäisi Vuosaareen, alettiin etsiä uusia ratkaisuja ja yhteistyökumppaneita. Kirjasto muutti Vuotaloon keväällä 2001 ja Ulappasaarentie 2:n vanha liiketalo purettiin vuonna 2004. 

Vuonna 1969 valmistuneessa Ulappasaarentie 4:ssä oli Shell-yhtiön Suomen pääkonttori aina vuoteen 1994. Pääkonttorin ikkunoissa oli aina itsenäisyyspäivänä näyttävä valaistus. Päärakennus muutettiin asuinkäyttöön 1995, jolloin taloon rakennettiin mm. parvekkeet.

..

15 Suo ja pitkospuut

Lohikäärmepuiston ja Punakiventien urheilukentän terassitalojen puoleisen päädyn metsäkosteikkoon on rakennettu pitkospuut. Niillä kulkeminen kehittää tasapainoa ja on jännittävä seikkailu sekä aikuisille että lapsille.

..

16 Punakiventien koulurakennus

Punakiventien koulussa ovat toimineet musiikkiluokat vuodesta 1976. Opetuksen painopiste on suomen kielessä ja kirjallisuudessa. Lisäksi viidennellä luokalla on mahdollisuus valita ilmaisu- ja viestintäkasvatuksen opintoja. Koulussa on tuotettu kaupunginosaamme esittelevä dvd: Kaikkein paras Vuosaari. Koulussa toimii oppilastoimikunta ja vanhempien yhdistys Vakky ry.

Punakiventien koulu valmistui 1971. Sen suunnittelivat Hilkka Ahmed ja Kalevi Raitio kaupungin rakennusvirastosta. Paikalla oli aiemmin Marielundin tilan riihi, aitta ja muita talousrakennuksia. 
Vuonna 1972 olivat Heteniityntien koulutilat käyneet ahtaiksi. Punakiventien varrella tarvittiin vielä parakkiviipaleita koulun oppilasmäärän ollessa aluksi 1400. Ekaluokkalaisiakin oli peräti 13 rinnakkaisluokkaa.

Vuonna 1977 peruskoulu-uudistuksessa koulun nimeksi tuli Vuosaaren ala-asteen koulu. Vuodesta 2017 alkaen koulu on osa Puistopolun peruskoulua.

..

17 Leikkipuisto Lohikäärme

Leikkipuisto Lohikäärme on Vuosaaren ensimmäinen ja monipuolisin leikkipuisto. Se oli Helsingin leikkipuistojen perusparannuksen pilottikohde vuonna 1997. Suunnitteluun osallistuivat lapset, nuoret, vanhemmat, leikkipuiston henkilökunta ja lähiseudun asukkaat. Leikkipuiston nimi tulee pientä lohikäärmettä kuvaavasta kiipeilyvälineestä, jonka on suunnitellut ja toteuttanut kaupungin itäisen viheryksikön käsityöpaja. Myös sisäänkäynti mukailee lohikäärmeaihetta. Puiston vesialtaaseen on sijoitettu lohikäärmettä kuvaileva mosaiikkityö, jonka on suunnitellut taiteilija Mia Waire.

Pienten lasten alueella on minikokoinen maalaistalon piha eläimineen. Isommille lapsille on sählykenttä ja koripalloalue. Alueella on myös ns. Tarzan-keinu eli köysirata ja skeittipooli, jonne nuoret harrastajat tulevat skeittaamaan myös muista kaupunginosista. Leikkipuiston eteläosan koivikkoon on rakennettu pitkospuupolku ja metsään on istutettu peikkometsän tunnelmaan sopivia erikoiskuusia.

..

18 Vuosaaren kirkko

Vuonna 1976 pidetyn kutsukilpailun voittaneiden Arvi ja Pirkko Ilosen suunnittelema Vuosaaren kirkko valmistui 1980 entisen Marielundin tilan päärakennuksen paikalle. Kirkkosali ja kokoustilat muodostavat oman kokonaisuutensa, kirkkoherranvirasto ja asunnot toisen. Kolmikelloinen kellotapuli on osa kirkkoa.

Kirkon laajennuksenkin ovat suunnitelleet arkkitehdit Arvi ja Pirkko Ilonen. Kirkon alttariseinän taideteos, Mauri Favénin “Jeesuksen elämä”, on hiekkapuhalluksella uurrettu betoniseinään ja urat on jätetty maalaamatta.
Uudessa seurakuntasalissa Isä meidän -rukous on kaiverrettu taivasta ja metsää kohti suunnatun suuren ikkunan kahdeksaan lasiruutuun kahdeksalla Vuosaaressa eniten puhutulla kielellä. Esimerkiksi koraania arabian kielellä lukeva somali löytää rukouksen sekä arabian että somalin kielellä, samoin viron- tai venäjänkielinen omallaan.

Kirkossa on nyt myös uusi Marielundin kappeli, jossa Vuosaaren seurakunnan toimitusten lisäksi esim. Matteus församling pitää messunsa. Kirkolla säilytetään ansiokasta kansiota, johon Torolf Lassenius on tallentanut Marielundin aikaisempia vaiheita. Marielund on juuri se osa Porslahden ratsutilaa, jossa kirkko nykyään sijaitsee.
Vuosaaren kirkko on myös akustisesti ajatellen selvästi parhain Vuosaaren konserttisali ja tärkeä Vuosaaren kulttuurielämälle.

Seurakunnan historiasta

Kirkon tienoot ovat Vuosaaren vanhinta asutusaluetta. Ennen ruotsalaisia uudisasukkaita täällä liikkuivat saamelaisten ja hämäläisten lisäksi virolaiset. Muutamat tutkijat arvelevat, että näillä main on ollut Helsingin seudun vanhin kirkkohuone tai muu jumalanpalveluspaikka jo 1100–1200-luvulla. 1300-luvun lopulta alkaen saarelaiset kävivät kuulemassa sanaa Helsingin pitäjän kirkossa. 1700-luvulla vuosaarelaiset olivat mukana Östersundomin kappelin perustaneessa rukoushuonekunnassa.

Vuonna 1961 Itä-Helsingin ruotsinkielisille perustettiin oma seurakunta, Matteus församling. Vuonna 1965 Vuosaaresta tehtiin Helsingin hiippakunnalle aloite oman suomenkielisen seurakunnan perustamisesta Vuosaareen. Asiat etenivät nopeasti ja seurakunta aloitti toimintansa 1967 painottaen aluksi lapsi- ja nuorisotoimintaa. Ns. jengityössä seurakunta oli koko maan kärkeä. Jumalanpalveluksia pidettiin aluksi yhteiskoululla ja Satamatuvassa eli Satamasaarentie 10:n kerhohuoneessa. 
Oma väliaikainen “vanerikirkko” saatiin 1969 Merikorttitielle. Vuonna 1976 pidetyn kutsukilpailun voittaneiden Arvi ja Pirkko Ilosen suunnittelema Vuosaaren kirkko valmistui 1980 entisen Marielundin tilan päärakennuksen paikalle.

..

19 Rosarium

Punakivenpuiston poikki kulki vanha Porslahti–Marielund-tie. Ruusupuiston ryhmiin on istutettu kymmeniä erilaisia pensasruusuja: suomalaisia perinneruusuja, jalostettuja lajikkeita sekä tunnistamattomia ns. löytöruusuja. Puiston kentillä pelataan pallopelejä ja pidetään koirakoulua. Kesäisin se on nuorten suosima kohtaamispaikka. Puistossa on opastaulu.

..

20 Keto

Mäki on ollut vuosisatoja maatalouskäytössä ja paikalla on ollut Marielundin tilan kaksi latoa. 1970-luvulla alettiin puhua luonnonniittyjen perustamisesta kaupungin viheralueille. Vuonna 1980 rakennusviraston itäinen viheryksikkö kehitti Punakivenpuistoon erityyppisiä kukkaniittyjä. Niiden kasvillisuutta ovat mm. mäkikuisma, nokkonen, takiainen, suolaheinä, poimulehti, kumina, mesiangervo ja raita.

Helsingin 4H-yhdistys keräsi niittyjen perustamista varten sopivia siemeniä. Kasvit ja puut valittiin tarkoin, jotta ne menestyisivät eivätkä haittaisi toistensa kasvua. Nyt Vuosaaren keskuspuiston osana ovat ihmisen ylläpitämä niitty sekä oja, perinteinen aita sekä infomaja ja pieni haka. Opastaulussa kerrotaan puistosta lisää.

..

21a Soistuva maa

Maaperän soistuminen voi alkaa suotuisissa olosuhteissa, kun eloperäistä ainesta kerrostuu nopeammin kuin se ehtii hajota. Näin alkaa muodostua turvetta. Metsämaan soistumisen aiheuttavat tavallisesti muutokset metsän vesitaloudessa siten, että vedenpinta nousee maanpinnan tuntumaan. Tässä tapauksessa vuosisatoja vanhat Marielundin pellot ovat jääneet koskemattomiksi, metsittyneet ja sen jälkeen vettyneet. Vanhat sarkaojat ovat edelleen näkyvissä, mutta ne eivät enää johda vettä pois. Tällöin jotkut kasvilajit vähitellen kuolevat ja toiset puolestaan voimistuvat. Näin alue palaa ennen raivaamista vallinneeseen luonnontilaan. Metsikössä on komeita pajuja sekä havaittu käpytikkoja, pohjantikkoja ja palokärki sekä sirkkuja.

..

21 b Vuosaaren keskuspuisto

Vuosaaren keskuspuisto noudattelee vanhaa tieuraa ja sen pääraitti on kilometrin mittainen Puistopolku. Se alkaa kirkolta ja jatkuu Niinisaarentielle. Aikanaan alueen tilat käyttivät tietä vedenhakuun. Vuosaaren keskuspuiston arvo on siinä, että se on katkeamaton ja muodostaa vielä nykyäänkin liikennemelusta lähes vapaan vyöhykkeen. 

Keskuspuisto on monin paikoin umpeenkasvanut ja valaistuksessa on puutteita. Suunnitelmissa on kuitenkin antaa puistolle uusi, puistomainen ilme alkuperäistä luonnetta muuttamatta. Siihen liittyy koirapuiston siirtäminen pois puistoalueelta.

Vuosaaren keskuspuisto sai virallisen nimensä kesäkuussa 2006, sitä ennen alue tunnettiin Puistopolkuna. Etelässä pääraitti jatkuu merenrantaan saakka yhdistäen Etelä- ja Pohjois-Vuosaaren toisiinsa.
Vuosaaren suunnittelussa käytettiin ulkosyöttöistä liikennemallia. Yhdysvaltojen Radburnista peräisin oleva malli tuli Englannin kautta Suomeen 1947. Se pyrki asuinalueen turvallisuuteen ja rauhallisuuteen erottamalla jalankulun ja ajoneuvoliikenteen toisistaan. Alueen sisälle pyrittiin luomaan yhtenäisiä jalankulkureittejä, kun taas paikoitus sijoitettiin puistokatujen päähän riittävän kauas asuntojen ikkunoista. 

Nykyisen Vuosaaren kaavoittaminen käynnistyi vuonna 1952, kun alueen suurin maanomistaja Saseka laaditutti Vuosaaren kylään rakennussuunnitelman. Kaavan laati kaupungin asemakaava-arkkitehti Olof Stenius (1907–68). Vuosaari ei vielä tuolloin kuulunut Helsingin kaupunkiin.

Helsingin maalaiskunta ei ollut kiinnostunut Vuosaaren kehittämisestä, koska tuleva alueliitos oli jo tiedossa. Helsingin kaupunki puolestaan omisti alueesta liittämishetkellä vain 10 prosenttia, joten senkään intressissä ei ollut samanlainen maankäytön tehostaminen kuin muissa saman ajan aluerakentamiskohteissa. Keski-Vuosaaren kaava saakin seurata pitkälti maaston muotoja ja sen tehokkuusluku 0,4 on kerrostaloalueeksi pieni. Vuosaareen ei rakennettu lainkaan kaupungin vuokrataloja.

Asiat etenivät hiljalleen: rakennuskaava hyväksyttiin Uudenmaan lääninhallituksessa 29.6.1963. Sen jälkeen suunnitelmaan tehtiin vielä muutoksia mm. maanomistajien toivomuksesta. Kaavaan vaikutti myös Sasekan käyttämä maanrakennusurakoitsija, joka perusti tiet enimmillään kymmeniä metrejä sivuun piirustuksista.

Vuosaaresta suunniteltiin alun alkaen tytärkaupunkia, josta ei lähiöiden tapaan tarvitsisi lähteä keskustaan töihin. Tontteja varattiin kahden ostoskeskuksen lisäksi muille liike- ja julkisille rakennuksille. Jo tuolloin varauduttiin metroon ja satamaan. Kun teollisuus ja vanhat pientalotontit olivat vieneet rannan parhaat paikat, uusi asutus jouduttiin sijoittamaan kauemmas merestä Sasekan omistamalle metsäalueelle. Olof Stenius hyödynsi metsäluontoa väljissä ja jalankulkuystävällisissä asuinkortteleissa tavoitteenaan ihanteellinen puistokaupunki.

Lamellitalojen suunniteltuja etupuutarhoja ei kuitenkaan toteutettu. Ennen kuolemaansa Stenius harmittelikin lehtihaastattelussa Vuosaaren puutarhakaupunkimaisuuden hukkaamista mm. liian laajojen pysäköintialueiden rakentamisella talojen eteen. 

Keski-Vuosaaren 60-luvun alueesta on tehty rakennusinventointi 1999 ja Helsingin yleiskaavassa 2002 se on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Kaupunkisuunnitteluvirasto on teettänyt miljöötarkastelun maisemallisista ja rakennussuojelullisista arvoista. Keski-Vuosaarelle on laadittu ja hyväksytty suojelun periaatteet. 

Viime vuosina Keski-Vuosaareen on suunniteltu täydennysrakentamista käytöstä poistuneille tai rakentamattomille liike- ja yleisten rakennusten tonteille. Suunnitelmat ovat poikkeuksetta herättäneet ristiriitoja, sillä uusi rakentaminen koetaan alueelle ominaisen väljyyden menetyksenä.

..

22 Koukkusaarentien koulurakennus

Vuosaareen tarvittiin oppikoulu. Pikavauhtia valmistui Koukkusaarentielle vuonna 1965 Veikko Nortomaan suunnittelema koulurakennus. Aloitteentekijöinä kouluhankkeessa ja Vuosaaren oppikouluyhdistyksessä olivat Vuosaari-Säätiö ja Asuntosäästäjät ry.

Kakkosvaiheessa koulua laajennettiin rakentamalla iso liikuntasali. Se valmistui vuonna 1971. Vuonna 1977 koulun nimi muutettiin Vuosaaren yläasteeksi. Koulussa on musiikki- ja matemaattis-luonnontieteellinen linja luokilla 7–9. Oppilaita on noin 300. Vuonna 2006 nimeksi muuttui Vuosaaren peruskoulu.

Vuonna 2017 Vuosaaren peruskoulu ja Heteniityn ala-asteen koulu yhdistyivät Vuoniityn peruskouluksi.

..

23 Vuosaaren kenttä

Vuosaaren urheilukenttä on yksi Helsingin parhaista. Kenttä rakennettiin 1966 entiseen hiekkakuoppaan Vuosaari-Säätiön esityksestä. Kenttää kunnostettiin vuonna 1996, jolloin se sai valaistuksen ja juoksurata tartanpinnan, katsomoa parannettiin ja kuulutuskoppi rakennettiin. Kentällä voi harrastaa jalkapalloa, yleisurheilua, kuntoliikuntaa, tennistä, luistelua, jääkiekkoa ja hiihtoa.

Urheilukenttä maastoutuu metsäiseen selänteeseen mäntymetsän keskelle. Viereisellä Heteniityn kentällä on pinnoitetut tenniskentät ja kesällä hiekkapohjainen harjoituskenttä, talvella valaistu luistinrata ja jääkiekkokaukalo. Vuosaaren Viikingit pelaa urheilukentällä jalkapalloa 1. divisioonassa. Seuralla on jalkapallossa vahva junioritoiminta.


Ennen peruskorjausta juoksuradalla oli kumiasfalttipinta, jolla Raimo Vilen juoksi vuonna 1972 sadalla metrillä Euroopan ennätystä sivuavan ajan. Radalla tehtiin useita muitakin Suomen ennätyksiä.

Tarinan mukaan kaupunginvaltuutetut Esko Honkanen ja Kalle Kallio juonivat kentän peruskorjausrahat kaupungin budjettiin. Honkanen sanoi kokoomuksen valtuustoryhmässä, että sosialidemokraatit ovat esittämässä peruskorjausrahaa budjettiin ja Kallio puolestaan demariryhmässä, että Honkasen Esko on saanut lupaukset peruskorjausmäärärahasta. Niinpä sekä kokoomus että demarit esittivät Vuosaaren kentän peruskorjauksen määrärahaa.

..

25 Laivatalot

Lauri Silvennoisen suunnittelemat laivatalot valmistuivat 1965–66. Silvennoinen tunnetaan muun muassa arkkitehtuuriltaan korkeatasoisen Pihlajamäen suunnittelusta. Kokonaisuuteen kuuluu Vuosaaren pohjoinen ostoskeskus, kahdeksankerroksiset ”laivatalot” sekä yhdeksän matalampaa asuinkerrostaloa.

Pohjaratkaisultaan ainutlaatuiset tornitalot muodostavat veistoksellisen portin rakennusryhmän ja ostoskeskuksen väliin sekä hienon asetelman suhteessa Kangaslampeen. Niitä kannattaakin pysähtyä tarkastelemaan eri suunnista. Ylimpien kerrosten asunnoista aukeavat näkymät yli koko Vuosaaren.

..

24 Heteniityntien koulurakennus

Rannikkopiirin kansakoulu, jota aluksi kutsuttiin Sasekan kouluksi, oli aikanaan maan uudenaikaisin koulurakennus. Koulu toimi toistakymmentä vuotta Helsingin Opettajakorkeakoulun harjoituskouluna. Vuosaaren ensimmäinen suomenkielinen koulu rakennettiin Sasekan aloitteesta yhtiön lahjoittamalle tontille vieläpä Sasekan Kallahdessa valmistamista Siporex-harkoista. Pirkko Wesamaan suunnittelema koulu valmistui 1950. Värisommittelut ovat Eino Rappin.

Koulun tiloissa virisi monenlaista kulttuuritoimintaa. Juhlia ja esityksiä järjestettiin juhlasalissa ja koululla toimi Vuosaaren sivukirjasto. 1950-luvun lopulla koululla alkoi työväenopiston ja musiikkiopiston toiminta. 1960-luvun alussa Rannikkopiirin koulu muuttui Vuosaaren kansakouluksi. Nykyään koulussa ovat peruskoulun luokat 1–6. Vuosaaren urheilukenttä ja keskuspuisto koulun läheisyydessä tarjoavat mainiot olosuhteet ulkoliikuntaan. 

Koulun ensimmäinen johtajaopettaja Erkki Hiltunen oli merkittävä kulttuurivaikuttaja, joka toimitti mm. Vuosaari – merellinen kaupunginosa -kirjan 1990. Hänen aikanaan aloitettiin Vuosaaressa musiikkiluokkatoiminta.

Vuonna 2017 Heteniityn ala-aste ja Vuosaaren peruskoulu yhdistyivät  Vuoniityn peruskouluksi.