Meri-Rastilan kaupunkipolku

Versio 2015
Kohteita: 28
Reitti: 5 km + Ramsinniemi 3 km
Kohteet kartalla: kevyempi mobiiliversio ja raskaampi tulostusversio
Toimittaneet Matti Lipponen ja Pauli Saloranta

Meri-Rastilan kotikaupunkipolun julkaisua ovat tukeneet Uudenmaan Kulttuurirahasto ja Helsingin kaupungin Lähiöprojekti.

Johdanto

Meri-Rastila on monipuolinen Vuosaaren kaupunginosan osa-alue, jonka historia liittyy läheisesti sen pohjoispuolella sijaitsevaan Rastilan osa-alueeseen. Paikan asutushistoria alkaa jo keskiajalta. Viime vuosisadan alkupuolella alueen merenrannoille nousi runsaasti kesähuviloita. Meri-Rastilan kerrostaloalueen asemakaavan laati arkkitehti Vesa Jakkula ja se rakennettiin pääosin 1990-luvun alussa. Ramsinrannan alueen rakentaminen käynnistyi 2000-luvulla.

Meri-Rastila on Vuosaaren alueista tiiviimmin rakennettu kuin 1960-luvun Keski-Vuosaari, mutta väljempi kuin uudemmat Kallahti ja Aurinkolahti. Suuri merellinen Meri-Rastilan ulkoilualue rajaa asuinaluetta lännessä ja Pohjavedenpuisto idässä. Ramsinniemessä on huvila-asutusta ja virkistysalueita. Nykyään Meri-Rastilassa on noin 5 200 asukasta.

Vuonna 2015 kaupunki on käynnistämässä Meri-Rastilan kaupunkiuudistus -hanketta, jossa tutkitaan uusia täydennysrakentamismahdollisuuksia sekä kohennetaan puistoja ja julkisia tiloja.

Skrollaa sivua alaspäin tai siirry sisällysluettelon linkistä haluamaasi kohtaan:

1 Meri-Rastilan tori ja kauppakeskus
2 Korttelitalo Merirasti
3 Meri-Rastilan korttelipihatalot
4 Haruspuisto
5 Päiväkoti Strandboden
6 Kallahden kylä
7 Sjökullan torppa
8 Ramsinrannan pientaloalue
9 Villa Harbo
10 Villa Bergbacka
11 Vuorannan hotellikiinteistö
12 Villa Furuborg
13 Hotelli Rantapuisto
14 Rastilan neva
15 Ramsinniementien pientaloalue
16 Koivunokka
17 Ramsinniemen huvilat
18 Ramsinniemen lehto
19 Kortlahti
20 Kortnäs ja Sommarro
21 Meri-Rastilan ulkoilualue
22 Jättiläispuut
23 Länsi-Rastilan kallioneva
24 Korpilaakso
25 Jättiläiskivi
26 Meri-Rastilan muinaisrantakivikko
27 Rantaniitty ja höyrylaivalaituri
28 Meri-Rastilan tammi
Kirjallisuutta

..
..

1 Meri-Rastilan tori ja kauppakeskus

Vuosina 1957–89 paikalla oli jousiammuntaseura Wilhelm Tell ry:n ampumarata. Jousiampujien maja oli nykyisen Märssykujan alun vaiheilla, lähellä pellon laidalla aiemmin sijainnutta Rastilan purettua pajarakennusta. Muiden muassa tunnettu laulaja ja näyttelijä Tapio Rautavaara harjoitteli radalla. Rautavaara voitti jousiammunnassa maailmanmestaruuden joukkuekilpailussa 1958 ja lisäksi Suomen mestaruuden henkilökohtaisessa kilpailussa 1955 sekä joukkuekilpailussa 1956. Jo aiemmin vuonna 1948 Rautavaara oli voittanut keihäänheitossa olympiakultaa.

Meri-Rastilan kauppakeskuksen on suunnitellut arkkitehti Sakari Laitinen ja se valmistui vuonna 1992. Kauppakeskus sijoittuu keskelle laajaa aukiota ja rajaa Meri-Rastilan toria lännen puolelta, asuintalot puolestaan pohjois- ja itäpuolelta. Eteläsivulle sijoittuvat kappeli ja korttelitalo. Torille tuovat urbaania ilmettä kiveys, suora kulkusuunta pitkin torin länsisivua ja sen päätteenä oleva korkea rakennus. Kylämäistä luonnetta luovat taas epäsäännöllinen muoto, ympäröivät matalat talot ja toisen pääkulkuväylän diagonaalinen suunta aukion nurkalta kohti metroasemaa.

Torin yläkulmalla Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön (HOAS) asuntolan tontilla on kookas siirtolohkare. Toisessa kulmassa Meri-Rastilan kujalla on entinen Meri-Rastilan terveysaseman talo.

..

..

2 Korttelitalo Merirasti

Korttelitalo kokoaa sisäänsä monenlaisia toimintoja: siinä toimii päiväkoti, koulu, nuorisotalo sekä kappeli. Talossa on kaksi näyttämöllistä salia, keramiikkauuni ja dreija, takkahuone, musiikkiharjoitussali, puutyöverstas, kaasuahjo ja maalaushuone, tekstiilitila sekä kokoustiloja.

Rakennus on valmistunut 1993 ja sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Kaarlo Leppänen ja Anneli Nurmi. Leppänen on tunnetuimpia Alvar Aallon arkkitehtuurin perinteen kehittäjiä ja työskenteli pitkään Aallon toimistossa. Yhtenä suunnittelun lähtökohtana oli luoda muusta ympäristöstä eroava rakennusryhmä korostamaan talon asemaa kaupunkikuvassa. Rakennukset kiertävät keskelle jäävää kallioista kukkulaa, joka toimii koululaisten välituntialueena. Muun pihan on suunnitellut Camilla Rosengren.

Merilahden peruskoulu tekee yhteistyötä mm. seurakunnan ja Leikkipuisto Haruspuiston kanssa. Koulu on lähellä metsäaluetta ja merenrantaa, joihin tehdään luontoretkiä ja joita käytetään suunnistamiseen, hiihtoon sekä mäenlaskuun liikuntatunneilla. Koulun pääsisäänkäynnin aulassa on kuvanveistäjä Heikki W. Virolaisen musta metalliveistos Mielikuvitus on tärkeämpi kuin tieto ja toisessa sisäänkäynnissä veistos nimeltään Onko järkevää tai onko Suomen pakko maksaa miljoonia päivässä Wallenbergin kukkaroon Suomessa tuotetusta ydinvoimasta. Molemmat teokset ovat vuodelta 1991.

Päiväkoti Merirastin tiloissa on leikkihuone, jonka vaaleansinisen lattian keskellä on suuri vihreää saarta kuvaava ympyrä. Huoneen katto huipentuu keskellä lyhdyksi, jossa on neliön muotoinen kattoikkuna taivaan sinelle.

Merirasti-kappelin vihki käyttöön Helsingin piispa Eero Huovinen vuonna 1993. Kappelin lisäksi rakennuksessa on seurakuntasali. Vuosaaren seurakunta pitää siellä hartaustilaisuuksien lisäksi päivä- ja iltapäiväkerhoja. Kappelin suunnitellut Kaarlo Leppänen on ideoinut myös alttaritaulun Elämänpuu ja Kyyhkynen. Päikki Priha on suunnitellut kirkkotekstiilit. Kappelin seinällä on Eva Mannerheim-Sparren suunnittelema Nuoren tytön ryijy.

..

3 Meri-Rastilan korttelipihatalot

Meri-Rastilan 1990-luvun alkuvuosina valmistuneet kerrostalot ovat tyypillisesti kolmikerroksisia. Meri-Rastilan tien alkupäässä on myös muutamia 5–6-kerroksisia rakennuksia. Omistusasunnot ovat pääosaltaan hintasäännellyissä Hitas-yhtiöissä. Vuosaaren osa-alueista juuri Meri-Rastilassa on eniten Hitas-asuntoja.

Monille taloyhtiöille ovat ominaisia puolisuljetut suojaiset korttelipihat. Pysäköintialueet on sijoitettu erilleen ja liikenne on ohjattu pääkaduille. Kadunnimet jatkavat Keski-Vuosaaressa 1960-luvulla muodostunutta merenkäyntiin liittyvää perinnettä. Erityisen paljon nimissä on purjehdussanastoa.

Harustien eteläpuolen kaksi taloyhtiötä ovat tyypillisiä Meri-Rastilan kerrostaloja pihoineen. Tässä Harustie 6:ssa on vuonna 1991 valmistunut As.oy Meriprisma, suunnittelijana Raimo Teränne. Sen länsipuolella Harustie 8:ssa HOAS:in talo.

..

4 Haruspuisto

Monipuolinen vehreä puisto- ja metsäalue kerrostalojen keskellä. Asuintalot on sijoitettu pääasiassa Meri-Rastilan tien, Halkaisijantien ja Harustien varsille, joiden sisään jäävä Haruspuisto koostuu Rastbölen kartanon entiselle pellolle istutetusta koivikosta, kallioisesta metsästä sekä rakennetusta puistoalueesta. Leikkipuiston yhteydessä on asukastalo, jossa järjestetään ohjelmaa lapsille ja aikuisille. Rakennuksen tiloja on mahdollista myös vuokrata asukastoimintaan. Puistorakennuksen on suunnittelut arkkitehti Kirsti Laukka ja piha-alueen maisema-arkkitehti Camilla Rosengren.

Puistoon liittyvät myös pieni jalka- ja koripallokenttä sekä vuonna 2012 rakennettu betoninen skeittiparkki, jonka on suunnitellut kansainvälisesti tunnettu “parkkitehti”, entinen skeittiammattilainen Janne Saario. Nykyaikainen parkki saatiin alueelle Meri-Rastilan aluefoorumin aloitteesta.

..

..

5 Päiväkoti Strandboden

Vuosaaren toinen ruotsinkielinen kunnallinen päiväkoti on aloittanut 1992. Ryhmiä on kaksi, nimeltään Matroser ja Styrmän. Syksyllä 2014 päiväkotiin yhdistettiin lisäksi samassa rakennuksessa toiminut entinen ryhmäperhepäiväkoti Mysboden, sillä alueen lapsimäärä on ollut kasvussa.

Vuosaaren asukkaat olivat 1950-luvulle asti pääosin ruotsinkielisiä, nykyään osuus on noin 5%. Ruotsinkielinen ala-aste Norsdsjö lågstadieskola on Vuosaaren keskustassa korttelitalo Rastiksessa.

..

..

6 Kallahden kylä

Asunto-osakeyhtiö Kallahden kylän rakennukset valmistuivat 2013, suunnittelijana Pia Ilonen. Seitsemän perheen ryhmärakennuttamishanketta on esitelty eri medioissa. Se käsittää neljä puurakenteista paritaloa, joista yhdessä on taloyhtiön saunaosasto. Talojen rungot ovat samanlaiset, mutta asuntojen tilaratkaisut yksilölliset. Ulkoisesti kokonaisuus on moderni, mutta sopeutuu hyvin myös viereisen Sjökullan torpan historialliseen ympäristöön.

Ryhmärakentaminen yhdistää omatoimirakentamisen ja urakoinnin. Se on 2010-luvulla noussut Helsingissä kiinnostavaksi uudeksi asuinrakentamisen toteuttamisen tavaksi. Ryhmärakentaminen tarjoaa rakentajille mahdollisuuden hankkia talon sekä tontin suhteellisen vaivattomasti ja kilpailukykyiseen hintaan. Rakennuttajina voivat toimia ryhmän jäsenet tai ryhmän yhdessä palkkaama rakennuttajakonsultti.

..

..

7 Sjökullan torppa

Sjökullan torppa on peräisin 1800-luvun puolivälin vaiheilta ja sijaitsee Ison Kallahdenpuistossa (Harbonkatu 10) entisellä Skatan tilan alueella, joka tilan myynnin yhteydessä siirtyi Nordsjön kartanolle 1870-luvulla. Torpan ensimmäiset asukkaat ovat torppari Fredrik Sjöblom vaimonsa Marian kanssa. Vuonna 1921 leski Maria Sjöblom lunasti torpan itsenäiseksi tilaksi.

Runoilija Karl August Tavaststjerna oli torpassa kesävieraana kaksi kesää 1880-luvun alussa ja kirjoitti siellä esikoisrunokokoelmansa För Morgonbris. Vasta parikymppisen runoilijan inspiraationa toimi muuan neiti Rydbeck, joka vietti kesää Laajasalossa, jonne Tavaststjerna purjehti taajaan ystäviensä kanssa. Kirjailija tunnetaan nykyään parhaiten romaanistaan Hårda tider (1891), jonka hänen ystävänsä Juhani Aho suomensi nimellä Kovina aikoina (1892).

Sjökullan osti 1930-luvun lopulla Auran panimon toimitusjohtaja Björn Strandell. Hän kunnosti torpan ja rakennutti rantaan saunan, joka edelleen on paikallaan. Strandell myös rakennutti tontille modernin suuren kivirakenteisen huvilan, joka purettiin 1990-luvun puolivälin jälkeen, sekä myöhemmin 1950-luvulla ylös tien reunaan suuren rakennuksen, jossa toimi hänen vaimonsa johtama villakehräämö ja sittemmin puusepänverstas.

Vuonna 1964 kehräämörakennukseen muutti pesulayritys Pesu Oy, joka toimi talossa vuoteen 1989. Pesularakennus purettiin uusien asuintalojen tieltä 1995. Lähempänä Sjökullaa sijaitsi niin ikään Strandellin rakentama harmaa kivirakennus, jossa oli hevos- ja autotalli sekä henkilökunnan asuntoja. Tämä talo paloi 2000-luvun alussa.

Nykyään Sjökullan torppa on Vuosaari-Seuran omistuksessa asukastalona.

Lue lisää torpan historiasta (Matti Lipposen artikkeli Vuosaari-lehdessä, PDF).

..

..

8 Ramsinrannan pientaloalue

Ramsinrannan pientaloalue on noussut Meri-Rastilan etelärannalle 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä alkaen useassa vaiheessa. Vanhastaan alue on ollut kallioista metsää. Kadunnimet viittaavat Viroon, jonne Helsingin pitäjän rannikkokylien asukkailla on ollut tiivis kauppayhteys jo keskiajalta alkaen. Viron rannikkoseuduilta on myös muuttanut kalastajaväestöä eri aikoina Suomenlahden pohjoispuolelle.

Rannassa Harbonkadun päässä on Natura Vivan melontakeskus , jossa järjestetään välinevuokrausta, melontaopastusta ja retkiä. Melontakeskuksessa on myös kaikille avoin kesäkahvio.

..

..

9 Villa Harbo

Huvilan rakennutti saksalainen arkkitehti Fritz Lüsch omalle perheelleen vuonna 1912. Kaksikerroksinen kansallisromanttinen huvila on rakennettu tummaksi käsitellyistä hirsistä ja siinä on huomattavan korkea pyramidimainen aumakatto. Tyylillisesti se liittyy 1900-luvun alun romanttisten erämaahuviloiden joukkoon. Rakennuksessa on erikoinen pyörökivisokkeli. Puretussa vanhassa saunassa oli ruohokatto.

Friedrich Lüsch tuli Saksasta Suomeen tunnetun arkkitehdin Selim A. Lindqvistin kutsusta ja työskenteli tämän toimistossa. Lüschit asuivat Helsingissä 1903–15. Ensimmäisen maailmansodan aikana perhe joutui vihollismaan kansalaisina muuttamaan Ruotsiin. Harbo oli kuitenkin suvun kesäkäytössä aina vuoteen 1975 asti, jolloin paikka tuli Helsingin kaupungin omistukseen. Samalla huvila muutettiin ympärivuotiseen käyttöön ja suojeltiin.

Huvila toimi Helsingin kaupunginkanslian edustushuvilana vuoteen 2004. Nykyään se on herttoniemeläisen terveysteknologiayritys Planmecan omistuksessa. Rannassa sijaitseva suuri saunarakennus on vuodelta 2010. Vuonna 2015 Planmeca suunnitteli uuden koulutuskeskuksen rakentamista saunan viereen.

..

..

10 Villa Bergbacka

Villa Harbon naapurina on Villa Bergbacka eli Villa Schetelig. Huvilan rakennutti saksalainen puutarhakasviliikkeen omistaja Oscar Schetelig noin vuonna 1912. Rakennuksen suunnittelijasta ei ole tietoa. Kaksikerroksinen huvila sijaitsee lähellä jyrkkää kalliota. Ensimmäisessä kerroksessa on pystyrimavuoraus ja toinen kerros on verhottu paanuilla. Huvilan merenpuoleisella sivulla on kivetty terassi.

Scheteligin perhe joutui sodan sytyttyä vuonna 1914 muuttamaan takaisin Saksaan. Huvila siirtyi useiden omistajavaihdosten jälkeen Helsingin kaupungin omistukseen 1975. Nykyään Villa Bergbacka on yksityisomistuksessa. Laajasta tontista on lohkaistu osa 15 ekopuutalon rakentamiseen.

Rantareitin varrella on lähimpien taloyhtiöiden saunoja.

Huvila-asutus ja höyrylaivaliikenne

Höyrylaivaliikenne Helsingistä itäiseen saaristoon alkoi 1860-luvulla, kun huvilatonttien lohkominen rälssi- ja perintötiloista vapautettiin. Jopa kahdesti päivässä kulkevat laivat helpottivat kesäisin liikennettä niin paljon, että Vuosaaren, Vartiokylän ja Mellunkylän maanomistajat rakennuttivat 1872–74 Degerön kanavan, joka lyhensi matka-ajan noin tuntiin.

Esimerkiksi vuonna 1928 Vuosaareen liikennöitiin kahdella laivalla, joiden nimet olivat Kallvik ja Astrid. Vartiokylään ja Rastilaan ajoivat Botby, Vappu ja Susanna. Myös Sipoon laivat pysähtyivät tarvittaessa Vuosaaressa tai ottivat matkustajia mereltä. Liikennöinti loppui 1944, kun Suomi joutui luovuttamaan melkein kaikki höyrylaivansa sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Moottorialus M/S Senta jatkoi liikennöintiä vielä 1950-luvulle asti.

..

..

11 Vuorannan hotellikiinteistö

Saksalainen Ludolf Bargum rakennutti Villa Stenröset -nimisen huvilan vuonna 1913. Huvilan jäännöksiä on edelleen nähtävissä. Virallisesti ostajana oli ulkomaalaisten omistusta rajoittavien lakien vuoksi Ab Sommarhem. Omistajaksi tuli vuonna 1919 Thorvald Schauman ja sittemmin Rudolf Gesellius.

Oy Alko Ab osti alueen 1967. Tarkoituksena oli säilyttää huvila edustuskäytössä Villa Bargum -nimisenä, mutta talo paloi pian omistajavaihdoksen jälkeen. Alkon työntekijöillä oli aiemmin ollut käytössään Lomaranta-niminen rakennus Vartiosaaressa, jota käytettiin myös koulutuskeskuksena vuodesta 1949. Vuonna 1970 toiminta siirtyi uuteen Vuoranta-nimiseen koulutuskeskukseen Vuosaareen.

Vuorannan modernistisen päärakennuksen, majoitusrakennuksen sekä saunarakennuksen on suunnitellut arkkitehti Helmer Stenroos ja puutarhaympäristön maisema-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer. Vuoranta on toiminut myös hallitusneuvottelujen kokouspaikkana sekä vuoden 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) majoitustilana.

Vuonna 1999 Alkon koulutuskeskuksen toiminta Vuorannassa loppui. Rakennuksissa aloitti Hotelli Vuoranta, jonka toiminta päättyi vuonna 2010. Nyt yksi majoitusrakennuksista on muutettu asuinkäyttöön As.oy Ramsinrannan Kompassin rivitaloasunnoiksi.

..

..

12 Villa Furuborg

Waasan pankin pankinjohtaja Walter Fredrik Rosenlewin rakennuttama huvila Villa Furuborg eli Villa Rosenlew on ilmeisesti vuodelta 1917. Suunnittelija on arkkitehti Hjalmar Åberg. Suurikokoisessa puisessa jugend-tyylisessä huvilassa on ilmeikäs tiilinen taitekatto ja paljon pieniruutuisia ikkunoita vapaasti julkisivussa sommiteltuna. Sen ulkoasu on säilynyt hyvin alkuperäistä vastaavassa asussa. Ikkunat on suurimmaksi osaksi korvattu uusilla alkuperäisen mallin mukaisilla puuikkunoilla.

Suojeltua rakennusta ympäröi korkea luonnonkivinen terassijalusta puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnitelmien pohjalta. Terassit ovat useassa eri tasossa ja ne muodostavat epätasaiseen maastoon suojaisia oleskelupaikkoja, joilta avautuu näkymiä merelle. Arvokasta kohteessa ovatkin rakennuksen lisäksi huvilapuutarhan ja luonnon kontrasti sekä merimaisema. Furuborgin laituri toimi muiden huviloiden laitureiden tapaan ennen myös höyrylaivalaiturina.

Huvila tontteineen siirtyi Pohjoismaiden Yhdyspankille vuonna 1948 pankin ostaessa huvila-alueen Martina Rosenlewin perikunnalta. PYP rakennutti alueelle vuonna 1952 huvilan edessä olevan lisärakennuksen sekä rantasaunan. Paikka toimi pankin kurssikeskuksena. Vuosina 1959 ja 1961 pankki osti lisäalueita huvilan vierestä. Villa Furuborg palvelee nyt Nordea-pankin edustuskäytössä.

..

..

13 Hotelli Rantapuisto

Vuonna 1963 valmistui Yhdyspankin Unitas-opiston päärakennus, suunnittelijoina arkkitehdit Ragnar Ypyä ja Martta Martikainen-Ypyä. Sisustuksen suunnitteli heidän tyttärensä Marjatta Ypyä-Silvennoinen. Pankkiopiston puutarha-arkkitehtuuri perustuu Ypyöitten, Ingel Fontellin ja Paul Olssonin suunnitelmiin, joissa korostuu luonnonläheisyys. Merellinen ympäristö näkyy sisälle rakennukseen ja luonnonvaloa käytetään hyväksi valaistuksessa. Sisustuksessa on paljon puuta, tiiltä ja kiveä. Useat huonekalut ovat Alvar Aallon suunnittelemia. Rakennus on suojeltu.

Arkkitehtitoimisto Olli Kuusen suunnittelema laajennusosa valmistui 1987. Pohjoismaiden Yhdyspankin nimi oli muuttunut vuonna 1975 Suomen Yhdyspankiksi. Sittemmin opiston ja huvilan ovat omistaneet fuusoiden myötä Merita Pankki ja Nordea Pankki, nykyään eläkevakuutusyhtiö Varma. Nordea Pankki vei mukanaan messuhallin oven edessä olleen, omistamansa professori Laila Pullisen pronssiveistoksen Suuri kiihkeä liike vuodelta 1988.

Entiset opistorakennukset on kunnostettu alkuperäistä henkeä kunnioittaen design-hotelliksi. Hotelli Rantapuistossa on 70 huonetta, kolme ravintolaa, 300 hengen auditorio, kokous- ja ryhmätyötiloja, saunatilat sekä oheispalveluita kuten escape room -pelejä.

Rantapuiston naapurissa Pikku Kortlahden rannalla on norjalaisen Harry Salvesenin rakennuttama huvila, joka valmistui vuonna 1935. Arkkitehtina toimi Artur Kullman. Vuodesta 1953 lähtien huvila alueineen on ollut Oy Transmeri Ab:n omistuksessa.

..

..

14 Rastilan neva

Rastilan nevan luonnonsuojelualue on Valkkusuonmetsässä aivan Ramsinniementien eteläpuolen reunassa. Neva on noin 100 metriä pitkä ja 50 metriä leveä. Se edustaa Suomenlahden rannikkovyöhykkeen nuorta soistumaa ja sisältää Helsingin muihin soihin verrattuna poikkeuksellisen ravinteikkaita osia. Suo on keskustastaan lähes avoin ja sitä ympäröi soistunut kangaskorpimainen vyöhyke.

Rastilan nevan lajistoon kuuluvat mm. suovalkku, jouhiluikka, rätvänä ja suosuolake. Hieman tutumpia ovat ehkä karpalot ja kihokit, joista jälkimmäisiä löytyy peräti kolmea eri lajia: pyöreälehti-, pitkälehti- ja pikkukihokkia. Keskikesällä paikalla kannattaa käydä ihailemassa maariankämmekkää, joka kaunistaa nevan reunaosia niin kuin vain orkidea voi. Rastilan nevalla liikkuminen on sallittua jalkaisin osoitettuja polkuja ja pitkospuita myöten.

..

..

15 Ramsinniementien pientaloalue

Alue on Rastbölen kartanon vanhaa pelto- ja niittymaata, joka tunnettiin kartanoaikana Kortvikin pellon nimellä. Ensimmäiset omakotitalot nousivat paikalle 1950-luvulla, mutta nykyinen rakennuskanta on pääosin 1980- ja 1990-luvuilta. Alue on toinen Meri-Rastilan kahdesta laajemmasta pientaloalueesta. Katujen nimistö on kalastussanastoa, kenties muistuttamassa läheisen Kortlahden kalastajatorpista.  

..

..

16 Koivunokka

Koivunokan rantakallioissa on raidallista tuffiittia eli kivettynyttä tulivuoren tuhkaa. Paikalta aukeaa hieno näkymä Vuosaaren edustan meri- ja saaristoalueelle. Pieni saari muiden edessä on Loppikari ja isompi sen takana vasemmalla Malkasaari. Kauempana Malkasaaren takana ovat oikealla Satamasaari ja Kivisaari, jonka takana Iso-Villasaari ja siitä edelleen oikealle Villaluodot.

Luontonsa puolesta tämä Ramsinniemen Kallahdenselän puoli eroaa huomattavasti Vartiokylänlahden puolen suojaisemmista rannoista. Melko luonnontilaisina säilyneet somerikko-, kivikko- ja niittyrannat vallitsevat, kun taas ruovikoita ja kalliorantoja on vähemmän. Ranta on luokiteltu arvokkaaksi luontokohteeksi. Merisaunio, siniheinä, meriputki, ruokohelpi, keltamaite, merirannikki, pikku- ja isorantasappi, suolavihvilä, meriratamo, merimaltsa sekä täällä yleisenä kasvava meriasteri edustavat sen monipuolista kasvistoa. Kallahdenselän kasvillisuus sekä kiviset ja hiekkaiset rannat kertovat avomeren vaikutuksesta. Suojaisan Vartiokylänlahden rannoilla taas hallitsevat jyrkät kalliorannat ja ruovikot.

Kortniemen ja Koivunokan välissä sijaitsee maatuva ja ruokovaltainen Koivulahti, jossa on tervalepikön ja ruovikon välillä hyvin säilynyttä ja edustavaa merenrantaniittyä. Ruovikossa on suurehko vesinenättikasvusto. Lajia ei ole ennen tätä ja Lauttasaaren esiintymää tunnettu lainkaan Uudeltamaalta. Molemmat esiintymät ovat selvästi alkuperäisiä, joten kasvi on katsottava Helsingissä erittäin uhanalaiseksi.

Ramsinniemen historia

Ramsinniemi oli saarena ainakin vielä 1300-luvulla, mistä muistona alkuperäisen ruotsinkielisen nimen Ramsö loppuosa (ö = saari). Kapealla kannaksella Kortlahdessa maan pinta on edelleenkin korkeimmillaan vain 2,2 metriä meren yläpuolella. Ramsinkannaksen nimi “Ramsö hals” esiintyy kartalla jo vuonna 1698.

Ramsö-nimen alkuosa on ilmeisesti muodostettu muinaisruotsin korppia merkitsevästä ramm-sanasta tai aiemmin useisiin erilaisiin kasveihin viitanneesta rams-sanasta: kalliokielo (nyk. getrams), lehtokielo (nyk. storrams), kielo (nyk. liljekonvalj) ja karhunlaukka (nyk. ramslök).

Ainakin kalliokieloa kasvaa nykyäänkin Kortlahden etelärannalla kalkkipitoisella kalliolla. Laji on Etelä-Suomessa yleinen, mutta Helsingissä harvinaisempi kuin kielo. Kalliokielon marjat ovat myrkyllisiä, mutta kasvin juurakoita on käytetty myös ravinnoksi sekä kautta aikojen myös lääkinnässä. Suurikokoisempaa harvinaista lehtokieloa kasvaa Vuosaaressa nykyään Mustavuoressa, Leppäniemellä sekä Vanttikalliolla. Myös karhunlaukkaa on käytetty maustekasvina sekä syöty vihanneksena.

..

..

17 Ramsinniemen huvilat

Ramsinniemi on Kallahdenniemen ohella merkittävä vanha vuosaarelainen huvila-asutusalue. Rastbölen kartano myi tontteja alueelta erityisesti 1900-luvun alussa. Huvilarakentamisen vilkkain kausi oli vuosina 1907–12, jolloin rakennettiin kuusi huvilaa niemen kärjen puolelle. Suurin osa niemen huviloista on rakennettu 1940-lukuun mennessä.

Ramsinniemen huviloista merkittävimpiin kuuluvat Ramsinniemen kärjessä arkkitehti Lars Sonckin alun perin Karl Stockmannille 1907 suunnittelema kansallisromanttinen Soldis-niminen tumma hirsihuvila (kartalla a), joka uuden omistajan aikana on saanut nimen Ramshyttan, sekä arkkitehti Selim A. Lindqvistin apteekkari Gustaf Fuest Wallinille suunnittelema jugend-tyylinen rapattu nykyään keltainen Villa Tallvik (b) myös vuodelta 1907. Huvilat ovat yksityisomistuksessa.

Merihiekka (c) eli Villa Torshag eli Villa Procopé on lohkottu Rastbölestä 1910. Tilan osti liikemies William “Fedi” Procopé, joka rakennutti tontille huvilan. Huvila siirtyi kuitenkin jo 1914 Å.P. Åkerssonille, ja edelleen 1918 Rudolf Geselliukselle ja edelleen 1924 Karl Stockmannille hänen sukunsa käyttöön. Huvila on todennäköisesti rakennettu vuosina 1910–11. Sen erikoispiirteenä on suomukuvioinen jyrkkä mansardikatto, joka peittää toisen kerroksen pitkät sivut seinämäisesti. Hirsirakenteinen sauna on valmistunut samoihin aikoihin huvilan kanssa ja sopii tyylillisesti hyvin yhteen sen kanssa. Sauna on ollut alun perin palvelusväen asuntona. Villa Torshag siirtyi Helsingin seurakuntayhtymälle 1968 ja siitä lähtien se on ollut Vuosaaren seurakunnan käytössä Merihiekka-nimisenä seurakunnan päiväleiri-, kokous- ja virkistyspaikkana. Tontilla on lisäksi 1976 rakennettu kokousrakennus ja vahdin asunto.

Merihiekan naapurissa etelässä sijaitsee arkkitehti Magnus Schjerfbeckin suunnittelema Villa Soldis IIeli Villa Gertebo (d). Myös se kuului aikanaan Karl Stockmannin perheen alueeseen. Huvilan aluekokonaisuus lukuisine uudisrakennuksineen on ollut Suomen Pankin edustuskäytössä vuodesta 1974.

Uudempaa arkkitehtuuria edustavat Enso-Gutzeitin eli nykyisen Stora Enson alueella oleva yhtiön henkilökunnan vapaa-ajanrakennus (“Country Club”) ja rantasauna. Rakennukset ovat Alvar Aallon suunnittelemia ja ne rakennettiin vuonna 1952 silloisen Enso-Gutzeitin johtajan vuorineuvos William Lehtisen aloitteesta Helsingin olympialaisten vieraiden käyttöön.

Tutustu Ramsinniemen rakennushistorialliseen selvitykseen.

..

..

18 Ramsinniemen lehto

Ramsinniemen lehto kuuluu pääkaupunkiseudun edustavimpiin rannikkolehtoihin. Se on rauhoitettu vuonna 1990 ja on myös mukana valtakunnallisessa lehtojensuojeluohjelmassa. Vartiokylänlahteen rajoittuva rantametsä sulkee sisäänsä varjoisan kuusikon ja valoisan männikön, jotka muodostavat lehdon suojavyöhykkeen. Kalkkipitoinen maaperä ja lahoava karike vauhdittavat lehdon puita mahtavaan kasvuun, jotkut humisevat lähes 30-metrisinä.

Kookkaiden saarnien, vaahteroiden, tuomien, tervaleppien ja pihlajien lehvästöjen alla rehottavat keskikesällä laajat hiirenporraskasvustot. Keväisin lehtokurppa laulaa valoisassa vuokkojen kukittamassa rantalehdossa. Lehto on pienestä pinta-alastaan huolimatta kasvillisuudeltaan monipuolinen ja runsaslajinen ja se sisältää myös harvinaisia kasvillisuustyyppejä ja kasvilajeja. Saniaisten joukossa on runsaasti seudulla huomionarvoista kotkansiipisaniaista. Muuta kosteaa lehtokasvillisuutta edustavat mesiangervo- ja lehtokortevaltaiset tasannelehdot sekä vuohenputken ja konnanmarjan luonnehtimat kasvustot.

Ramsinniemen lehdon kuivahkoa lehtokasvillisuustyyppiä puolestaan edustavat rinteiden linnunherne- ja nuokkuhelmikkäkasvustot sekä sinivuokon luonnehtimat kasvustot. Ylempänä rinteillä on lehtomaista kangasta ja mustikkatyypin kuusikkoa. Alueella on edustava kasvillisuustyyppien vyöhykkeellisyys alkaen karusta jäkäläisestä ja kanervaisesta kalliometsästä ja päätyen tuoreiden kankaiden ja lehtokasvillisuusvyöhykkeiden kautta rantaniittyvyöhykkeeseen ja viimein veden rajaan ruovikkovyöhykkeeseen.

Lehdon yksittäisistä kasveista mainittavimpiin kuuluvat saarni ja soikkokaksikko, joita ei seudun lehdoissa missään esiinny näin runsaina. Myös hyvin harvinaiset kevätesikko ja isokäenrieska esiintyvät suojelualueella. Ramsinniemen linnusto on monipuolinen: metsien peruslajiston lisäksi täällä voi kohdata vaikkapa peukaloisen, pikkukäpylinnun, kultarinnan tai palokärjen.

..

..

19 Kortlahti

Kortlahden poukama on merkittävä maisemallisesti ja paikallishistoriallisesti. Kortvikin tontti on lohkottu Rastbölestä vuonna 1891 ja tilalle oli tehty suunnitelma Villa Kortvikia varten 1890. Sen mukaan huvila olisi sijoitettu korkealle paikalle lähelle tietä, pienehkö rakennus alemmas pellon laitaan sekä kuusikulmainen paviljonki niemen kalliolle. Niemeltä työntyy pitkä laituri merelle. Tila siirtyi Enso-Gutzeitin omistukseen 1948. Ennen sitä se oli Snellmanin suvun omistuksessa. Vuonna 1980 Enso-Gutzeit ja Helsingin kaupunki tekivät maanvaihdoksen, ja tila siirtyi kaupungin omistukseen.

Vuodesta 1982 tila on ollut Helsingin seurakuntayhtymän Lähetysyhdistys Hyvä-Sanoma ry:n lasten ja nuorten kesäleirikäytössä. Alueella on nykyään viisi rakennusta ja paviljonki. Vuoden 1890 suunnitelman huvilaa ei kuitenkaan ole. Tilan suurin rakennus on alatasanteella oleva vierastalo. Se on rekisteritietojen mukaan rakennettu 1910. Sokkelista ilmenee, että paikalla oli alun perin pienempi rakennus. Vuosien 1872–73 Senaatin kartastossa paikalle on merkitty rakennus, mutta ei asuinrakennusta.

Vierastalo on Enso-Gutzeitin käytön aikana laajennettu nykyiseen muotoon vieraiden majoitusta varten. Mäen päällä on vuonna 1947 rakennettu yksikerroksinen puuhuvila, joka toimii tällä hetkellä leirin keittiönä ja henkilökunnan majoitustilana. Huvila on rakennettu alun perin Enso-Gutzeitin johtaja William Lehtisen käyttöön. Rantasauna on rekisterin mukaan valmistunut 1910 ja se vaikuttaa säilyneen alkuperäisessä asussaan. Niemen kalliolla on kahdeksankulmainen puoliavonainen paviljonki. Paviljongin muoto ja sijainti on sama kuin Villa Kortvikin paviljonkisuunnitelmalla. Talonmiehentalo on vuodelta 1954.

..

..

20 Kortnäs ja Sommarro

Kortnäsin ja Sommarron alueilla Kortlahden pohjoisrannalla on yhteinen historia ja ne erotettiin 1907 Rastbölen kartanosta Forsströmin suvun kalastajatorpaksi ja erilleen toisistaan 1912. Paikalla oli myös pieni pelto ja niittyä. Sommarron alueella on kuusi rakennusta ja maakellari, jonka päällä on huvimaja. Rakennukset on toteutettu pääosin 1930-luvulla käyttämällä Malminkadulla olleen puurakennuksen purkumateriaalia. Puretun rakennuksen omistaja Strömberg siirsi tänne ikkunoita, ovia, kattopeltiä ja puumateriaalia, joista tehtiin rakennukset Rastböle pensionat -täysihoitolaa varten.

Päärakennuksen pohjoisosassa on havaittavissa pieni tätä vanhempi osa, joka on muista poiketen pystyhirsirunkoinen. Se on toiminut ehkä ensimmäisenä kalastusmajana. Paikka on ympärivuotisessa käytössä ja siellä on lisäksi kaksi pienempää kesäasuntoa. Rantasauna on rakennettu 1979 vanhan puretun saunan itäpuolelle. Huvimajassa on kiinalaisen arkkitehtuurin ominaisuuksia. Puutarhassa on isoja alppiruusuja ja laaja omenatarha, joka on istutettu entiselle pellolle. Rantaviiva on pengerretty käyttämällä nykyisellä Meri-Rastilan ulkoilualueella toimineen kivilouhimon kiveä. Rannassa on jäljellä vanhan laiturin kiviperustusta. Tontti rakennuksineen on yksityisomistuksessa.

Kortnäsin tontilla on neljä rakennusta sekä uimakoppi. Kaksi rakennusta sijaitsee kapean rannan tuntumassa ja kaksi jyrkällä rinteellä pitkät sivut merelle päin sijoitettuina. Rakennukset ovat todennäköisesti 1920-luvun alusta. Rannassa on jäljellä vanhan laiturin kiviperustusta. Forsströmin suvun kalastajayhdyskunta vaikutti täällä pitkään. Täällä kulki myös höyrylaivan reitti aikanaan rannassa sijainneen pitkän laiturin kautta. Moottorikäyttöinen M/S Senta kulki viimeisenä vielä 1950-luvulle saakka. Myös tämä alue on yksityisomistuksessa.

..

..

21 Meri-Rastilan ulkoilualue

Meri-Rastilan ulkoilualue ulottuu Ramsinniemestä Vuosaaren sillalle ja liittyy Vartiokylänlahden itärantaa seuraten Broändan viheralueisiin jatkuen aina Mustavuorelle ja Östersundomiin asti. Helsingin kaupunki perusti vuonna 1951 Rastilan ulkoilualueena tunnetun retkeilyalueen ostaessaan tuolloin vielä Helsingin maalaiskuntaan kuuluneen sijainneen Rastbölen kartanon. Aluksi telttailu oli sallittua koko alueella, mutta 1970-luvun alussa se rajattiin aidatulle leirintäalueelle.

Ulkoilualueelle ovat ominaisia kallioiset vapaat merenrannat, jotka ovat paikoin jyrkkiä. Meri-Rastilan metsäinen länsirinne on erityisen arvokas. Monipuolinen linnusto viihtyy maastossa, jossa kuivat männiköt vuorottelevat kuusivoittoisten, rehevienkin metsäosuuksien, suopainanteiden ja tervaleppälehtojen kanssa. Lounaisosa on metsäistä kalliomaastoa, jota sävyttävät kookkaat muinaisrantakivet pääosin tasolla 10–15 metriä nykyisestä merenpinnasta. Polut ovat valaistuja ja talvisin niitä kiertää liikuntaviraston hoitama hiihtolatu. Ulkoilualueella on myös grillikatos.

..

..

22 Jättiläispuut

Ulkoilualueen jyrkkäreunaisella puolella on muutamia jyhkeitä yli satavuotisia mäntyjä. Yksi komeimmista on polkujen risteyksessä melko lähellä rantaa ulkoilualueen keskiosissa. Meri-Rastilan jättiläispuiden paksuus on risteyksen männyssä rinnan korkeudelta mitattuna 260 cm ja alemmassa vinossa männyssä 290 cm. Ikää männyillä on asiantuntijoiden arvion mukaan noin 200 vuotta ja ne ovat jo alkaneet muodostaa kilpikaarnaa. Tällaiset aihkit kestävät metsäpalojakin ja voivat saavuttaa Etelä-Suomessa suotuisissa oloissa 500 vuoden iän.

..

..

23 Länsi-Rastilan kallioneva

Kallioiden välisessä altaassa metsän keskellä on pieni upottava suo, jota on sanottu koko Helsingin kauneimmaksi. Enin osa suosta on luhtaista nevaa, jolle luonteenomaisia kasveja ovat pullosara, vehka, tähtisara, pyöreälehtikihokki, luhtavilla, terttualpi, kurjenjalka ja isokarpalo. Rimpien eli suonsilmien ympärillä kasvaa mutaluikkaa. Rämemäisten laitojen kasvistoon kuuluvat mm. pallosara, tupasvilla, juolukka ja suopursu. Huomattavan arvokkaan suon lisäarvona on vielä kasvillisuustyypin erikoisuus eli kyseessä on poikkeuksellisen vetinen kalliosuo. Tarpeetonta kulkemista kohteessa on syytä välttää herkästi haavoittuvien kosteikkopintojen takia. Suo on osittain vaarallisen upottava.

..

..

24 Korpilaakso

Kallioiden välissä Vartiokylänlahteen viettävässä rinteessä on lähes luonnontilaisena säilynyt pitkulainen korpimainen laakso. Rastilan rinnekorpi on kallioiden välisessä laaksossa sijaitseva kosteikkokokonaisuus, joka alkaa mäen päällä sijaitsevasta pienestä suosta ja jatkuu rinnettä alas lähes Vartiokylänlahden rantaan saakka. Pieni suo on pääosin upottavan vetinen ja kalliosoille harvinaislaatuisesti ruovikkoinen.

Suosta alkavan, osittain peratun pienen puron ympärillä kasvaa runsaasti isoalvejuurta. Karun korven lajistoon kuuluvat lisäksi korpirahkasammal, pyöreälehtikihokki, maariankämmekkä, mesimarja, korpipolkusara ja hentosara. 

..

..

25 Jättiläiskivi

Harvinaisen iso graniittinen siirtolohkare löytyy melko läheltä ulkoilureittiä. Kulmikkaan kiven koko on 7 m x 6 m x 3,5 m.

Graniitti on yksi Suomen yleisimpiä kivilajeja ja kuuluu jähmettyneisiin eli magmakivilajeihin. Se on syntynyt hitaasti jäähtyvissä magmapesäkkeissä syvällä maan kuoressa. Kivilaji koostuu kvartsista, kiilteestä, maasälvästä ja joskus myös sarvivälkkeestä, jotka voidaan erottaa rakeina kiven pinnassa.

..

..

26 Meri-Rastilan muinaisrantakivikko

Ulkoilualueen tunnetuin geologinen muodostelma on Litorina-meren aikainen rantakivikko ja lohkareikko. Nykyisin paikka on 30 metriä meren pinnan yläpuolella ja ikää muinaisrannalla noin 7 000–8 000 vuotta. Aallot hioivat mannerjään tuomat kivet pyöreiksi ja huuhtoivat ne rantaan valleiksi. Kivet ovat niin tiheässä, ettei kasvillisuus ole päässyt itämään niiden välistä, vaan kivipelto on ollut paljaana muodostumisestaan asti.

Kivet ovat pyöristyneitä, kooltaan 20–80 cm, isot lohkareet ovat kulmikkaita. Parhaiten kehittynyt tiheä kivikko on kooltaan 30 m x 60 m. Lisäksi laajemmalla alueella noin 400 metrin pituudella on samaan muodostumaan kuuluvia pienempiä kivikkoja ja suuria lohkareita. Paikka on komea nähtävyys, jolla on luonnonsuojelu-, opetus- ja tieteellistä arvoa. Kivikko on lähes luonnontilainen, vaikka muodostuman poikki kulkee ulkoilutie.

Erityistä Meri-Rastilan muinaisrannassa on se, että ylimmän ja vanhimman vyöhykkeen molemmilla puolilla on lohkareista muodostunut nuorempi rantavyöhyke. Yleensä nuorempi vyöhyke löytyy vain toiselta puolelta muinaisrantaa. Muodostuma sisältää pyöristyneistä tiheästi kasautuneista kivistä koostuvan pirunpellon lisäksi suuria lohkareita ja pienempiä kivikoita. Suurimmat lohkareet ovat keskuskivikon kaakkoispuolella.

..

..

27 Rantaniitty ja höyrylaivalaituri

Rastilan kartanon vanhimmasta kulttuurimaisemasta on jälkiä ulkoilualueen pohjoispäässä. Alue esiintyy jo 1600-luvun lopun kartoissa viljelyalueena ja on nykyään rehevä ja kaunis rinneniitty, joka kesäkuussa loistaa valkoisenaan koiranputkista. Niityn kaakkoisreunassa on pieni kuivempi alue, jossa viihtyvät mm. päivänkakkara, niittysuolaheinä, poimulehti, särmäkuisma ja niittynätkelmä.

Rinneniityn alapuolella on lehtomainen rantatervalepikko, jonka kasvustoon kuuluvat valkovuokko, ketunleipä, oravanmarja, metsäalvejuuri, lillukka, korpi- ja metsäimarre, mesiangervo, suo-orvokki, ojakellukka ja nokkonen, pensaskerroksessa tuomi, koiranheisi ja taikinanmarja.

Kartanon entinen höyrylaivalaituri on nykyään Vuosillan Veneilijöiden käytössä. Laiturin päässä oli valkoinen uimahuone vielä 1960-luvulla.

..

..

28 Meri-Rastilan tammi

Suuri tammi tunnettiin Vuosaaressa ennen Rastilan tammen nimellä ja nykyään Meri-Rastilan tammena. Puu tervehtii Vuosaareen sillalta saapuvia korkealta mäeltään.

Vuotien aiempi linjaus kulki lähempänä tammea mäellä. Useimmat vuosaarelaiset tietävät puun ja monille se on myös tärkeä Vuosaaren maamerkki. Vuotien kanjonin louhintatöiden yhteydessä ja uuden ulkoilutien rakentamisessa tammen juuristoa katkottiin huolettomasti niin, että se oli vuosia hyvin huonossa kunnossa. Nyt puu on hivenen toipunut.

Meri-Rastilan tammen korkeus on ympäristökeskuksen mittauksen mukaan mukaan 18 metriä ja ympärysmitta 330 cm. Tammen iäksi on arvioitu noin 200 vuotta. Puu on todennäköisesti istutettu paikalleen 1700-luvun jälkipuoliskolla tai 1800-luvun alussa. Rastbölen ratsutilan aiemmat päärakennukset sijaitsivat tuolloin lähistöllä nykyisen Vuotien kanjonin kohdalla. Paikalla oli vielä 1950-luvun alussa kartanon talouskeskus ja sitä kutsuttiin tallimäeksi.

Samalla mäellä sijaitsi mitä ilmeisimmin myös keskiaikainen Rassbölen kylä. Siitä on ensimmäinen säilynyt kirjallinen merkintä vuodelta 1540, jolloin kylässä oli kolme maatilaa. Rastbölen kartanon viimeinen, 1800-luvun puolivälistä peräisin oleva päärakennus seisoo alhaalla purolaaksossa ja toimii nykyään ravintolana (Cafe Monami).

..

..

Kirjallisuutta

Lahtipolku: Vartiokylänlahti–Broändan purolaakso, Lea Huttunen, Christina Lindén, Paula Kivipensas, Tiina Raivikko ja Leena Virkkunen 2004, Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys, 2. painos.

Lassenius Torolf: Livet i Kallvik i Nordsjö, Helsingfors stadsmuseum, Helsingfors 1997.

Lipponen Matti: Rastböle – maiseman historiaa Vuosaaressa, Kellastupa, Vantaa 2010.

Maula Jere: Meri-Rastila esteettisenä kokemuksena, julkaisematon auditointi, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2001.

Salla Antti: Kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet Helsingissä, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Helsinki 2004.

Westman Ivar: Nyländska önamn, Helsingfors 1935.

Yoshizaki-Tyrkkö Keiko: Ramsinniemen rakennukset, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, Helsinki 2007