Ääniteos Sjökullan runoilijasta

Karl August Tavaststjerna – Sjökullan runoileva kesävieras – Den poetiska sommargästen på Sjökulla torp

Vuosaari-Seura on julkistanut 15.5.2022 kaksikielisen ääniteoksen, jonka aiheena on 1800-luvulla elänyt kulttuuripersoona nimeltä Karl August Tavaststjerna (1860 – 1898).

Klikkaa ”Listen in browser” -painiketta, niin kuunnelma käynnistyy (tai kuuntele Soundcloudin kautta).
Klicka på ”Listen in browser” (eller lyssna på Soundcloud):

Kuka oli Karl August Tavaststjerna ja miten hän liittyy Vuosaareen?

Kuululla suomenruotsalaisella kirjailija-runoilijalla on mielenkiintoinen kytkös Vuosaareen. Tavaststjernan polut johtivat parikymppisenä maaseudulle Vuosaareen, kun hän majoittui Sjökullan torpan kalastajaperheen luokse kahdeksi kesäksi (1881 ja 1883). Merkittävää on, että juuri Sjökullassa vietetyt kesät inspiroivat Tavaststjernaa kokonaisen runokokoelman kirjoittamiseen (’För morgonbris’ eli ’Aamutuulelle’) ja johdattivat myös kirjailijan uralle.

Tavaststjerna oli aikansa pioneeri: hän oli ensimmäinen suomenruotsalainen kirjailija, joka edusti rohkeasti realismin tyylisuuntaa. Mikkelissä syntynyt mies siirtyi ylioppilaaksi tulon jälkeen Helsinkiin suorittamaan arkkitehtiopintoja Polyteknillisessä korkeakoulussa.

Mikä miehen sitten toi Vuosaareen runoilemaan ja kesänviettoon? Tuon salaisuuden hän on vienyt mukanaan tuonpuoleisiin. Karl August rakasti merta ja purjehtimista. Romantiikkaakin lienee ollut ilmassa, sillä hänen tiedetään pitäneen Sjökullan aikana yhteyksiä vastarannalla Laajasalossa vaikuttaneeseen neiti Rudbeckiin…  

Työelämässä Tavaststjerna toimi rakennushallituksessa ja myös sanomalehtialalla. Hän kuoli Porissa vuonna 1898 vain 38-vuotiaana saatuaan keuhkotulehdukseen tarkoitetun lääkkeen sijasta kuolettavan annoksen lamppuöljyä.

Ääniteoksen synty

Sjökullan runoilevaa kesävierasta esittelevä ääniteos on vuosaarelaisten kotiseutuaktiivien suurhanke.

Noin 40 minuutin pituinen podcast-kuunnelma on sanoin ja sävelin toteutettu johdatus Karl Augustin tuotantoon ja maailmankuvaan. Kirjailija Merete Mazzarellan ja dosentti Kristina Malmion haastatteluiden ohella kuullaan Tavaststjernan runoja näyttelijä Wilhelm Grotenfeltin tulkitsemina. Runojen tekstit löydät tämän sivun lopusta.

Teoksen elämyksellisyyttä lisää se, että se sisältää Tavaststjernan runoihin tehtyä musiikkia, jota esittää sen säveltäjä Mirva Tarvainen. Luvassa on pakahduttavan herkkiä mutta samalla voimakkaita säveliä. Aiemmin Tavaststjernan runoja on säveltänyt mm. Jean Sibelius.

Teos on äänitetty Sjökullan torpassa eli paikassa, missä Tavaststjerna kirjoitti runonsa. Näin saatiin tallennettua vanhan hirsiseinäisen kalastajatorpan tunnelma ja äänimaailma.

”Karl August Tavaststjerna –   Sjökullan runoileva kesävieras – Den poetiska sommargästen på Sjökulla torp”

Työryhmä
Ohjaus Carl Alm, äänitys ja leikkaus Matti Raita, musiikki ja sävellys Mirva Tarvainen, lausunta Wilhelm Grotenfelt, asiantuntijat Merete Mazzarella ja Kristina Malmio, tuottajat Anna-Maija Virta ja Hanna-Kaisa Siimes, viestintä Satu Toivonen, projektituki Tiina Hyvönen, tuotanto Vuosaari-Seura ry.

Kiitos tuesta, tack för stödet
Konstsamfundet, Stiftelsen Tre Smeder, Svenska kulturfonden, Taiteen edistämiskeskus, Understödsstiftelsen för Arbetets Vänner sekä Vuosaari-Säätiö.

Lisätiedot
Tuottaja Anna-Maija Virta, puh.  040 546 1909, virta.annamaija[at]gmail.com
Ohjaaja, näyttelijä Carl Alm (också på svenska), puh. 040 831 9540, carlalm81[at]gmail.com

Lue ääniteoksen julkistamisesta kertova juttu Hufvudstadsbladetissa 11.5.2022:
Tavaststjerna skrev sitt genombrott på ett torp i Nordsjö


Ett ljudverk om Karl August Tavaststjerna

Nordsjö Samfundet har publicerat den 15 maj 2022 en tvåspråkig podcast, som lyfter fram den finlandssvenska kulturprofilen Karl August Tavaststjerna.

Karl August Tavaststjerna (1860-1898) var en pionjär och den författare som introducerade realismen inom litteraturen på svenska i Finland. Han arbetade även som journalist och var utbildad till arkitekt.

Kulturhistoriskt är det anmärkningsvärt att Tavaststjerna spenderade somrarna 1881 och 1883 på Sjökulla torp i Nordsjö. Dessa somrar inspirerade honom att skriva diktsamlingen ’För morgonbris’, vilken inledde hans litterära karriär.

I verket hör vi intervjuer med författare Merete Mazzarella och docent Kristina Malmio medan skådespelare Wilhelm Grotenfelt tolkar tre av Tavaststjernas dikter (se nedan).

Podcasten livas upp av nykomponerad musik specialbeställd för just detta verk. Den unga förmågan Mirva Tarvainen har, i Jean Sibelius anda, tagit sig an Tavaststjerna och tonsatt några av hans dikter för Nordsjö Samfundet. I podcasten hör vi henne själv uppträda i en inbandning gjord på Sjökulla torp.

Arbetsgruppen: Regi/dramaturgi Carl Alm, ljuddesign, inbandning Matti Raita, musik, kompositör Mirva Tarvainen, diktuppläsning Wilhelm Grotenfelt, sakkunniga Merete Mazzarella och Kristina Malmio, producenter Anna-Maija Virta och Hanna-Kaisa Siimes, kommunikation Satu Toivonen, projektstöd Tiina Hyvönen, produktion Nordsjö Samfundet.

Tack för stödet: Konstsamfundet, Stiftelsen Tre Smeder, Svenska kulturfonden, Taiteen edistämiskeskus, Understödsstiftelsen för Arbetets vänner och Vuosaari-Säätiö

Kontaktuppgifter: Producent Anna-Maija Virta, tel. 040 546 1909, virta.annamaija[at]gmail.com, Regissör, skådespelare Carl Alm, tel. 040 831 9540, carlalm81[at]gmail.com

Podcastilla kuultavat runot / Dikterna på podcasten

För morgonbris!

Sol i luften emellan sky,
som har regn att bebåda,
och en sjungande liten by,
som gör toppen till våda.

Så jag seglat i unga år;
brisen sjöng uti tågen,
regnskyn fälde en tungsint tår,
men jag log uti hågen.

Brisen hvisslade mod på nytt,
mod att verka och lefva,
och när skyn ifrån fästet flytt,
slapp mitt topp jag att refva.

Kom och följ, om du så har lust,
fölf mig ut öfver fjärden,
stå med brisen min egen dust,
se som jag uppå verlden!

Har du hjerta och har du mod,
är det härligt att trotsa,
skönt att känna sin unga blod
svalla utan att låtsa!

Skönt att våga bland grund och skär
kosan spejande styra,
skönt när vågen med skumtopp der
öfver bogen vill yra!

Sol i luften emellan sky,
som har regn att bebåda
och en sjungande liten by,
som gör toppen till våda.

Flugsurr.

Vi storma som flugor mot fönsterrutan,
och alla ha vingar, och ingen är utan.

Vi surra, vi krypa, ta’ ansats och falla
och börja ånyo, ty ut ska’ vi alla.

Der äro vi hemma, der ute på muren,
der blåser ju vinden, och der är naturen!

Så storma vi alla ånyo mot rutan,
den springer väl engång – jo, tvifvelsutan!

Derinne i salen vid matbordet festa
de öfriga flugorna och de flesta.

De frossa dessert och drunkna i glasen,
de söla ner duken och fortplanta rasen.

Kring faten i klungor de lustigt sig lagra,
vi flyga mot rutan och surra oss magra.

Vi lefva för solsken, vi dö derförutan
och flyga i stormlopp mot rutan – mot rutan!

= = = =

Långsamt som kvällskyn mister sin purpur
där över milsfjärdens blänkande slätt,
sakta som brisen somnar därborta
långt, så att ögat ej skönjer det rätt,
fjärran som ekot dör efter sista
utdragna tonen av skärflickans sång,
skall jag dig glömma, du, som gav purpur,
vårbris och toner åt livet engång!